lauantai 4. elokuuta 2018

KADONNEEN PIIPUN ARVOITUS

Kun Sherlock Holmes saapui Kantvikiin tyylikkäästi pukeutuneena ja piippu totutusti huulillaan, hänelle sattui jotakin poikkeavaa. Hänen piippunsa katosi kuin tuhka tuuleen, eikä sitä löytynyt mistään. Sherlock haravoi Kantvikin linnanrauniot, Ruutulampi ja puutarha ja kaikki mahdolliset ulkoalueet, missä hän on saattanut käydä, mutta mistään piippua ei löytynyt. Hän oletti, että jos se on hävinnyt Kantvikin taajama-alueella, se löytyisi poliisin löytätavaroista, tai kenties Shopmannilta tai Cafe Kantvikista, jossa hänellä tämän lyhyen ajan on ollut tapana käydä kello viiden teellä. 

Sen verran toimeliasta tuon Sherlokin toiminta on ollut, että konstaapeli Hirsala ja hänen parinsa, nuorempi konstaapeli Kalle Kyttänen kiinnostuivat siitä. Eihän heillä ollut tietoa, kuka tämä mystinen tyyppi oikein oli. He seurailivat aikansa hänen touhujaan.


Sherlock tutkaili ympärilleen lähellä linnan raunioita...


...siirtyi sitten linnanpihaan, jossa vartioi muinainen sammakkopatsas...


...katseltiin Ruutulammen ympäristöä...


...ja käveltiin pitkin muuria.


Nousipa Sherlock jopa muurille, mutta piippua ei vain löytynyt.



Lopulta hän antoi periksi. Onneksi Kantvikista sai hankittua jonkinlaisen piipun. Eihän se englantilainen ollut, mistä lie Hongkongista tuotu.



Lopulta Mari ja Kalle pysäyttivät hänet ja silloin tämä salaperäinen kulkija paljastui. "Hei, sinähän olet se kuuluisa Herlokki, mikä se nimi nyt olikaan! Näytät etsivän jotakin?", Mari tokaisi. "Niin, piipuanihan minä etsiskelen", Sherlock vastasi ja...


...meni sitten Ruutulammen rantaan pohdiskelemaan tätä kadonneen piipun arvoitusta, vaan piippua ei ole toistaiseksi löytynyt.

*   *   *   *   *




torstai 2. elokuuta 2018

CASINO KANTVIK

Kantvision toimittaja Veera Viestinen suunnitteli kasino-jutun tekemistä. Hänellä ei kuitenkaan ollut oikein tietoa kasinoelämästä ja jutun teko vaikutti hankalalta. Hän tuli siihen tulokseen, että parhaiten siitä saisi kuvan interaktiivisesti... tai pikemminkin osallistumalla itse tapahtumaan. Kukapa jotain mediavälinettä näpelöisi samalla, kun pelaa korttia tai pyörittää rulettia. Siitä se suunnittelu lähti ja illalla oltiinkin jo kasinolla.


Casino Kantvikin tiloista löytyi oikein mukava pelipöytä, ja muutama mukavanoloinen kantvikilainen ottikin toimittajan oikein mielellään samaan pöytään, mutta Veeran oli vakuutettava, ettei pelaajien nimiä julkaista. Kortit jaettiin ja peli alkoi.


Jotta Veera saisi hyvän ja uskottavan jutun aikaiseksi, niin ja monipuolisen, hän näytti kameralle korttejaan ja esitteli, miten niitä pidetään kädessä. Luonnollisesti hän kertoi myös, ettei kortteja kannata esitellä muille pelaajille. Se on sitä strategiaa, hän selitti.


Eräs pelaajakin osallistui tähän interaktiiviseen läsnäoloon näyttämällä omat korttinsa ja kysäisemällä, olisiko näillä mitään senssiä menestyä.


Ja tässä tyyppiesimerrki ammattipelaajasta. ilme ei värähdäkään, olipa kädessä viisi... ei kun neljä ässää ja kuusi pelikorttia, joista se kuudes hihassa.


Ja tässä vähän nuoremman polven peluri. Ei niin kivikasvo, kuin edellinen, mutta omat asemat voi peittää myös savolaisittain, eli puhumalla niin, että vastuu jää kuulijalle. 

Ilta eteni yöksi ja rahat siirtyivät taskusta toiseen ja välillä takaisinpäinkin. Ai niin, rahastahan ei saanut pelata, siksi ne ovatkin taskussa, eikä pöydällä.


Ilmeet muuttuivat yön mittaan. Mitähän tästäkin voisi havaita, ylpeyttä menestyksestä, vaiko hmmm... juomien tehosta :)


Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Aamu oli valkenemassa ja muut oliva tillin tallin ja Veera suri kohtaloaan. Tyhjä se on, katso vaikka itse. Sinne meni Kantvision rahat, Veera totesi hiljaa. 


Olisikohan sittenkin kannattanut etsiä kasinotietoutta vaikkapa kirjastosta, tai pitänyt pyytää joku tuttu pelimies mukaan, vaikkapa Pasi-Anssi tai Mortti. Täytynee kait selittää tämä jotenkin pomolle kun duunipäivä alkaa. Onneksi tuhlatut rahat oliva kuitenkin vain Veeran "kulurahoja", eikä koko putiikin kassa. Siitä se sotku olisi tullut. 


lauantai 28. heinäkuuta 2018

Tapahtuma keskiajalta

PÄIWÄKÄSCY

Minä, Mårten Kantwicilainen Porckalan ritaricunnasta ilmoitan päiwäcäskyn, jonca Kantwicin linnan herra Henric Sockerbit II till Kantwic on antanut:

Ritarit Maximillian ja Jeremias. Tehtäwänne kesciaica-juhlassa on olla cavaljerina tyttärille Pulmu Petronella Henricsdotter till Cantwic ja Sircku Sofia Solweig Henricksdotter till Kantwic. Ritarien tulee walita tyttäristä toinen taistelemalla peitsin, jonca woittaja saa walita ensin.

Kantwik 27 päiwänä heinäkuuta 1618
Kantwicin linnan herra Henric



Kantvikissa on ollut melkoista tohinaa menneellä viikolla. Shopmannin kangasosastolta on haettu erilaisia kankaita pukuihin, on hankittu vanhanmallisia kenkiä ja saappaita, keskiaikaikaa markkeeraavia koruja ja vaikka mitä. Ja miksikö? - veikkaanpa, että kaikki johtui edellisviikonlopusta, kun Sirkku ja Pulmu kävivät Hollolan keskiaikamarkkinoilla. Taisi kipinä tarttua, vaikka näillä helteillä tulen kanssa pitääkin olla varovainen.

Jonkinlainen keskiaikatapahtuma piti saada Kantvikiinkin. Ei nyt ihan markkinoita voi noin vain pistää pystyyn, mutta keksiaikaiset juhlat olisivat hyvä juttu. Siitä se lähti ja näkeepä sitten, syntyikö tästä perinne :) 

Mortti julisti Kantvikin linnanherran päiväkäskyn. Sitä ennen pojat olivat käyneet metsällä, sillä juhlissa tarvittiin kunnollinen sika grillattavaksi, ja sen piti olla kanvikilainen villikarju, näin kaksoset olivat asian ajatelleet. Edessä saattoi kuitenkin olla pikku ongelma. Kukaan ei ollut kuullut moisesta villisiasta. Noh, ehkä sellainen jostakin löytyy. Lopulta pojat palasivat metsältä sika säkissä. ja metsämiehet saivat ylpeänä kertoa Sirkulle ja Pulmulle, että se kantvikilainen villisika löytyi oikeasti.

Joukko poikia keräili polttopuita ja jotkut rakensivat kunnon telineet vartaalle, johon se peto lopulta laitettiin grillattavaksi. Tuota noin, tuoko villikarju, minusta näyttää, että se on jonkun karannut kotinassu ja aika hoikassa kunnossa. Niitähän täällä karkailee tuon tuostakin, niinkuin kissoja jossakin muualla, ja karkaileehan merisikojakin , noita lemmikkimarsuja. Mutta eikun sika vartaaseen, kyllä se menetelee, kunhan saa vähän väria ja hyvää se on joka tapauksessa.

*     *     *
TURNAJAISET

Ritarit Maxmillian ja Jeremias (ei ole vaikea arvata, keitä he ovat) valmistautuivat taistelemaan linnanneitojen valinnasta. Haarniska ei ole ehkä ihan mukavin vaateparsi näillä kolmenkympin keleillä. Herrat ritarit olivat hyvin ritarillisia toisilleen ja tekivät salaisen sopimuksen, josta ei saanut hiiskua kellekään. He sopivat nimittäin, että Maximillian vanhempana tulisi voittamaan ja pudottaisi heti ensimmäisessä kontaktissa Jeremiaksen peitsen. 


Turnajaiset alkakoon!


Ritarit lähestyvät kohtauspaikkaa, joka on tallin oven kohdalla...


... ja sitten, Ritari Maxmillian antaa iskun ritari Jeremiaksen peitseen... 
Peli on ohi, ennenkuin se ehti kunnolla alkaakaan. Se on hyvä, sillä Pulmu näyttäisi olevan pyörtymäisillään tässä kuumuudessa.


Ritarit ovat aina kohteliaita - toisilleenkin :) 


Valinnan aika, ritari Maxmillian valitsi Pulmu Petronella Henrikintyttären, koska Pulmu Petronella on kaksosista vanhempi ja hän syntyi neljännes tiimalasillista ennen  Sirkku Sofiaa.  Ritari Jeremias sai Sirkku Sofia Solweig Henrikintyttären. 

*     *     *

KESKIAIKAISET SIKAJUHLAT


Pöytä on katettu ja toinen toistaan hienompi neito ja herra saapuvat. Jokainen tietysti uteliaana tutkailee, miten kukin on pukeutunut ja millaisia koruja he ovat saaneet hankittua


Tuo sikahan taitaa mennä täydestä...



 

... ja näkyy riittävän, koska toinen puoli on vielä syömättä :) 


Kohottakaamme malja KANTWICILAISELLE WILLIKARJULLE

SKÅL!













torstai 19. heinäkuuta 2018

UUSI RUOKAPÖYTÄ

Pulmu ja Sirkku päättivät hankkia pikku kotiinsa uuden ruokapöydän. Oli vaikea löytää oikean väristä tuoleille, jotka jo olivat, joten hankittiin puuvalmis pöytä. Osina se tuli ikäänkuin "ikealaisena" Mikke ja Kimi avuliaina poikina lupautuivat samantien kokoamaan pöydän ja vielä maalaamaankin sen tuoleihin sopivaksi. Ja sitten toimeksi. Pöytä ei ollut kovin monimutkainen koota, jalka A piti asentaa reikään A ja jatkaa samalla tavalla B:n, C:n ja D:n kanssa.


Kun pöytä oli koottuna, ilmeni, että se keikkui. Siinä sitten pohdittiin, oliko vika pöydässä, vaiko lattiassa. Ei, lattiassa ei voinut olla vikaa, olihan se Sirkun ja Pulmun suunnittelema arkitehtooninen taidonnäyte. 


"Helppohan tämä on korjata", Kimi tokaisi. "Sahataan vain yhtä jalkaa hivenen lyhyemmäksi". 


Kimi haki sahan ja ei kun tuumasta toimeen, niinkuin britti sanoisi. Tosin nyt pelattiin millimetreillä ja vielä hyvin tarkoilla mitoilla.


"Ei hemmetti", Kimi manaili, kun huomasi, että pöytähän keikkui ainakin kolme kertaa enemmän, kuin alunperin. 

Useamman sahauksen ja trimmauksen jälkeen pöytä oli vankka, juuri sellainen, kuin pöydän pitikin olla, mutta...


... siitä taisi tulla hiukan liian matala ruokapöydäksi.


Nolona Kimi peitti päänsä takkiin, ja odotti haukkuja tai naurua. Kumpikin oli tuossa kohtaa mahdollinen reaktio - kanvikilaisista kun on kyse. Onneksi Pulmu ei ole tiukkapipoinen ja tokaisi riemullisesti: "Hei! Tuohan on hyvä pöytä kotiteatteriin. Siihen voi laskea juomat ja sipsit telkkuiltoina!"


Huh, huh, olisihan se ollut tosi noloa pojille, jos Pulmu olisi suhtautunut toisin tuohon mokaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ehkä ruokapöytä hankitaan kuitenkin koottuna ja lähinnä tuoleihin sopivana värikompromissina.


perjantai 6. heinäkuuta 2018

JALKAPALLO-OTTELU

Kantvikin jalkapalloilijoiden ensimmäinen ottelu pelattiin puolijoukkuepelinä, koska seurassa ei riitä pelaajia kahteen täysjoukkueeseen. Mutta mitäpäs pienistä, aloitetaan arpomalla aloituspotku perinteisellä kolikonheitolla. Ensiksi kapteenit valitsevat kruunan tai klaavan. Masa sai kruunan.



Mari näyttää kolikon, jotta kapteenit voivat todeta se olevan 
1 korunan kolikko ja sopiva arpavälineeksi.



Kolikko on heitetty ja Mari kumartuu katsomaan, kumpiko puoli on näkyvissä. 
Onneksi ei jäänyt pystyyn, joten selvittiin tällä thdellä heitolla. 
Se on klaava - pelin aloittaa Kati. 

Sehän sopii hyvin, että Kantvikin jalkapalloilijoiden ensimäisen pelin aloittaa pelaaja numero 1.
Ja sitten peli käyntiin.


Kati suoritti avauspotkun, mutta Masa "ryösti" pallon ja eteni niin nopeasti kohti Mortin vartioimaa maalia, ja se yllätti Mortin täydellisesti.



1 - 0 Katin joukkueelle

Peli jatkui. Kentällä peli sujui aluksi mallikkaasti. Maaleja ei liikoja nähty, ja se vähän kiristi molempien tunnelmaa. Esiintyi turhautumista, kun oli niin hyvät maalivahdit molemmilla. No tuo eka maali oli tosin Mortin töppäys.


Välillä Miken maalilla oli tiukkojakin pelitilanteita, joita Max sai aikaan, sotilas kun tuntee laukaukset. Lopulta Max onnistui ja tasoitti pelin 1 - 1 tilanteeseen.


Vaikka Mikke aavistikin oikein, hän ajautui liiaksi oikealle, eikä saanut näppejään väliin. 

Pelissä nähtiin huikeita torjuntoja...







 Kamppauksetkaan eivät olleet ihan tuntematomia tässä pelissä. Tultiin nappulat edellä vastapuolen jalkoihin. Väillä vähän sattui ja sitten taas ei. 


Masan näyttävä liukutaklaus...


... ja se tuotti keltaisen kortin.


Ei tuo Masan kortti ainoa ollut. Ainakin Max sai...


... ja meksikolainen temperamentti toi kortin myös Macarenalle.

Osa noista kortrista meni varmaankin kokemattomuuden piikkiin, osa turhan railakkaasta pelitavasta. Onneksi Kantvikin korttivalinnoista puuttuu punainen kortti, niin kellekään ei jäänyt pahaa mieltä kentältä poistamisen takia. 

Pelistä oli jäljellä enää pari minuuttia, kun Mari määräsi rankkarin. Syy jäi hiukan epäselväksi, koska se ei näkynyt Kantvision lähetyksessä. Tilanne oli 1 - 1, ja heräsipä epäilyjä, ettei Mari olisikaan ihan puolueeton, vaan halusi voiton Masan joukkueelle. 


Masa asettui pilkulle. Mari katsoi, että muut plaajat oliva riittävän takana niin Masasta kuin pallostakin. Sitten pilli soi. Masa otti lyhyen vauhdin ja laukaisi terävästi kohti Mortin vartioimaa maalia. 


TORJUNTA!


Peli on edelleenkin 1 - 1 ja Mortti suorittaa maalipotkun. Pallo lentää lähes Miken vartioimaa maalia. Peliaikaa oli jäljellä niin vähän, ettei lyhyelle aloitukselle ollut yksinkertaisesti aikaa. Oli toimittava suoraviivaisesti, jotta olisi edes vähän toivoa voitosta. Sitten Marin pilli soi merkiksi pelin päättymisestä.