KANTVIKIN ENSIMMÄINEN POLIISI

Minä olen Kantvikin ensimmäinen poliisi, nuorempi konstaapeli Mari Hirsala. Nyt loppui näpistely, nipistely, tirkistely ja kaikki muutkin ly-päätteiset laittomuudet! Tulette tuntemaan tapani! 

Poliisiopiston ajokoe

Hirsalan Mari selvitti poliisiopiston vaikeimmankin tehtävän, eli raskaan poliisimoottoripyörän hallntakokeen. Tätä ei edes kaikki miespuoliset kokelaat onnistuneet selvittämään. Vaikeahan tuo rata on, ei sitä kieltäminen. Mutta ilman tätä koetta ei pääse moottoripyöräpoliisiksi, vaan joutuu tyytymään jalkahommiin, eikä se aina ole kivaa.

Kokeessa piti selvitä kivikossa, kapealla laudalla ja vedessä ajaminen. Jäälle ei tähän vuoden aikaan päässyt ja sitäpaitsi moottoripyöriä ei käytetä talvella.

Ensimmäiseksi oli selvittävä kivikosta kolhimatta pyörää. Lisäksi virhepisteitä tuli, jos jalka osui maahan.

Seuraavana oli laudalla ajoa. Lauta oli kapea, eikä siltä saanut pudota. 

Tähän asti kaikki hyvin. Yksi virhepiste tuli, kun piti vähän avittaa jalalla, takapyörä kun jäi sutimaan laudan reunalle, mutta pyörä pysyi vaivatta laudalla. Tämän jälkeen oli  vielä vedessä ajoa. Ei ollut helppoa sekään, kun ei nähnyt millaisia kiviä ja liukkaita savipaikkoja veden alla oli.

Huh, huh, pyörä on pystyssä ja vaatteet kuivana, mitä nyt lahkeet vähän kastuivat. Sitten vitriini ylös ja sydän pamppaillen kuulemaan tuomarien arviota ajokokeesta. 

 Hyvinhän se meni. Mari selvisi erinomaisella suorituksellaan kirkkaasti. Vain yksi pikkumiinus tuosta jalalla avittamisesta, mutta eipä juuri kukaan selvinnut täysin virhepisteittä. Kantvik oli saamassa oman MP-poliisinsa, nuoremman konstaapelin, Mari Hirsalan tuolta naapurikylästä.