Sahasen ukko löytyy!

Tytöt säpsähtävät, kun Sepeteus Sahasen talosta kuuluu kolinaa. He pujahtavat perävaunu taakse ja kurkkivat sieltä talolle. Sahanen avaa verhot makuuhuoneesta. Nyt tytöt tietävät, että Sepeteus Sahanen oli päivänokosilla ja siksi häntä ei näkynyt missään.

Ovi aukeaa, mutta vain hiukan rakosilleen. "KAMERA POIS!", Sahanen ärähtää. Hän taitaa olla huonolla tuulella. Kuinkahan tässä oikein käy? Sahanen on nähnyt ikkunasta, että perävaunu on lastattu silläaikaa, kun hän veteli tirsoja. 

Sorry nyt vaan, mutta kuvia Sahasesta ei tule. Eihän häntä pidä ärsyttää enempää, onhan tytöt nyt jo hiukan... sanoisinko jännityksellä paineistettuja. Ja pitäähän Sahasen sanomisiakin kunnioittaa, kun ollaan hänen maillaan. 

Sahanen astelee määrätietoisesti perävaunulle. Sirkku ja Pulmu vilkuilevat toisiaan pelokkaasti. "Mitäs täällä tapahtuu?", Sahanen ärähti. 

"Me... me ei löydetty sua ja me tarvittiin...", Sirkku vastasi arasti.

"Vai niin. Eikös tullut mieleen, ettei sahaa saa käyttää muut kuin henkilökunta?".

"No kun...", Pulmukin yritti selittää.

"Tarkastetaanpas sitten saha. Onkos se kunnossa?", Sahanen tokaisi.

"Oon, on! Me puhdistettiin se ja kiristettiin teräkin, ihan niinkuin sinäkin aina teet!", Sirkku tokaisi siihen malliin, että hän vaikutti hiukan ylpeältäkin tietäessään, mitä teki.

"Näyttää olevan kunnossa!", Sahanen huokaisi ja vaikutti hiukan leppyneeltä.

"Hyvinhän tämä meni", Sirkku kuiskasi Pulmulle. Sahanen ei tuohduksissaan hoksannut vielä kysyä, mihin he tarvitsivat näin paljon lautaa. Ehkäpä se selviää piakkoin, mutta sitä pitää nyt odotella tovin.