tiistai 21. elokuuta 2018

PIHAREMPPA-yritys



Neljä kantvikilaista, Eppu, Henna, Oili ja Kimi istuivat samaan pöytään syystä, että heillä oli mielessään perustaa PihaRemppa-niminen pikkuyritys, ja hommahan alkaa tietysti perustavalla kokouksella. Cafe Kantvikista löytyi sopivan mukava tila tämän kokouksen pitämiseksi. Niin ja kuten näkyy, ei oo tarvis kokoustaa kuivin suin. Janohan siinä tulee kun innoissaan selittää omia mielipiteitään kaikenlaisista asioista ja pitää vielä olla asiantuntevan oloinen. 

Yrityksen nimi oli läpihuutojuttu, vaikkei Cafe Kantvikissa saanutkaan huutaa. Se olisi äkkiä johtanut konstaapeli Hirsalan pakeille ja viivästyttänyt koko juttua. Mutta asiaan, PihaRemppa-nimi iski nimenä ja nimenomaan näin modernissa muodossa kirjoitettuna, isolla P ja R. Sehän on jo itsessään sellainen PR-juttu, joka voi tuoda hyviä asiakkaita.

Sitten oli se vaikein, mistä saada tarvittavat työkalut. Ei yritystä voi pyörättää vanhoilla lapsuudenaikaisilla pikkuämpäreillä ja muovilapiolla. Päätettiin, että jokainen kyselee tutuiltaan ja sukulaisltaan, olisiko heillä ylimääräisiä lapiota ja haravoita. Muukin sponsoriapu olisi tervetullutta. Parin päivän päästä tavattaisiin ja katsottaisiin, missä mennään.


Löytyihän sitä, oikeastaan kaikki perustarpeet tai ainakin ne, joilla pääsisi alkuun. Eppu sai hankittua kunnollisen kottikärryn Melkein uuden vieläpä. Oili löysi hienot puutarhasakset. Ilman niitä ei paksuja oksia saisi siististi poikki. Sitten Kimi, hän sai hankittua lehti- ja rautaharavan, hyvä, ja Henna kaksi lapiota, joilla on historiansa. Kun Hennan asema Orimattilassa valmistui, nämä jäivät tarpeettomiksi. Ja ne ovat just sitä, mitä tarvitaan tällaisessa yrityksessä. 

Sponsoriapuakin tuli mukavasti. Pasi-Anssi lupasi lainata ruohonleikkuria tarvittaessa, Pulmu ja Sirkku lupasivat hankkia siemeniä ja taimia, jos heidän pitäisi istuttaa jotakin, Masakin lupasi hankkia maailmalta työkaluja, jos olisi tarvetta "erikoistyökaluille". 



Eipä kauaakaan, kun tämä uusi PihaRemppa-yritys sai ensimmäisen työkeikkansa. Se oli sellainen pihakäytävän reunus, joka oli ruvennut kasvamaan ties minkänimisiä rikkaruohoja ja voikukkia. Ryhmä saapui paikalle ja varmaankin vähän jännitti. Eihän kukaan heistä ollut tehnyt tällaisia hommia ennen, joskin telkkarista oli kyllä katseltu sopivan tyyppisiä ohjelmia ja ainahan niistäkin jotakin oppii. Pihakäytävä näytti pitkältä. Se oli ainakin kolme metrinen. 


Rohkeasti vain työn kimppuun. Pikainen työnsuunnittelu ja kottikärryllinen tarpeita paikalle.


Oili aloitti leikkaamalla raivattavalta alueelta jos jonkinmoisia kasveja, jotka oli vain tiellä ja poistettava ne olisi joka tapauksessa. Onneksi sakset oliva terävät. Eihän sitä kukaan muistanut ennakkoon tarkistaa. 


Hitaasti hyvää tulee...


...ja pian Eppu pääsikin jo haravoimaan leikkuujätteet pois.


Siitä alkoi Kimin ja Hennan urakka. Kimi kaivoi vanhat sepelit pois ja Henna kuljetti ne kottikärryille "läjityspaikkaan". Se oli hikinen homma, aurinko paistoi ja uoma oli kuin Saimaan kanava ilman vettä. Hyvinhän siitäkin selvittiin. Kimi oli tavallaan ammattimies tässä. Hän oli hiljattain armeijassa, vänrikki Alli Huupan joukko-osastolla, ja he kaivelivat poteroita ja juoksuhautoja pitkin Porkkalan metsiä. Kyllä siinä oppi nämä hommelit.


Pian koko kolmemetrinen kanava oli valmis uusille pohjakankaille.




Kangasrullan avaamiseen tarvittin kaksi ja vielä yksi ohjaamaan, jotta se tulisi suoraan peittäen myös uoman reunat.


Kankaanlaiton jälkeen alkoi täyttö. Se Saimaan kokoinen kanava piti täyttää uudella sepelillä. Siinä  oli kymmenien kottikärryllisten urakka.


Vuoronperään sepeliä kuskattiin ja...


...ja toiset levittivät sitä tasaisesti koko kaivantoon, kunnes koko kolmemetrinen kanava oli täytetty.



Viimeinenkin lapiollinen on siellä ja pihakin siivottu, nyt on aika ottaa hetken rennosti ja...


...katsella tämän ekan keikan tulosta ja kyllähän tätä kelpaakin katsella :) 









Ei kommentteja: