KANOOTTI

Se on tosiaankin niin, että kesää tässä odotellaan. Nyt pitää saada kanoottikin. 

Jos kerran päästään vesibussilla saareen, pitäähän siellä olla monipuolista tekemistäkin. 

Nyt tuli vaan mieleen melominen, eli tarvitaan kanootti. Tästä se lähtee:

On se nyt hätä päästä meloskelemaan. Pelkällä raakineellakin pitää kuivaharjoitella Punaisella merellä, vai olisikohan tuo pöytäliina.

Jotta kanootti olisi turvallinen ja kestävä, pitää rakentaa kannen alle tulevia tukirakenteita.

Ja pakkohan se on taas testata, mahtuuko siihen vieläkin kaksi melojaa.

Melat. Näistä Lidlin pääsiäismunapakkauksen lusikoista tulikin hyvät lavat meloihin. Näistä ne muksut kai idean kanoottiin saivat... luulisin... uskoisin... joo, niin sen täytyy olla.

Ennenkuin kanootti voidaan ottaa käyttöön, sille on tehtävä erilaisia vesikokeita. Pitäähän kanootin olla turvallinen erilaisissa olosuhteissa. Se käytettiin "tuulitunnelissa", mutta kun tytöt ovat niin keveitä, ei voitu käyttää puhallusta ollenkaan, etteivät he olisi lentäneet huitsin opneesiin asti. Siispä tyydyttiin keikuttelu-, pikkuaallokko- ja muihin strategisiin testeihin ja hyvältähän tuo vaikutti (ettei vaan testituloksia olisi manipuloitu :) )  

 Kanootin mittatiedot:

pituus                                      41,5 cm  

leveys                                        8,0 cm

 paino                                       104 g

paino                                        170 g matkustajineen

syväys                                   n. 11 mm matkustajineen

*     *      *      *      *

Hyvinhän tuo näkyy uivan

Ei muuta kuin kesänodottelua

VESIBUSSI

KantYacht-veistämöltä on valmistumassa vesibussi, jotta kantvikilaiset pääsevät mukavasti saaristoon kesänviettoon. Kyllä elämä helpottuu kivasti.

Tämän näköinen tästä 16 + 1 paikkaisesta vesibussista tulee.

Tässä on alakerran penkit. Ne saa irti, jos pitää korjata pohjaa.

Ai niin, tämähän onkin ruori. Vähän hassulta näyttää, kun tää on vielä kyljellään.

Tämä on masto.

Ahaa, tämä onkin vähän erilainen, kuin piirustuksissa. Tähän tulee kaksi istuinta takakannelle.

Mukavanoloinen tästä kajuutastakin tulee.

Pilkillä (esivalmisteluista)

Pilkillä - blogitekstin ja kuvien valmisteluun piti valmistaa muutamia juttuja etukäteen. Vaikka en yleensä kuvaa mitenkään näitä esivalmisteluja, niin nyt teen poikkeuksen.

Pulmu ja Sirkku olivat valmiina vaatetusta myöten. Koska kuvauspaikaksi päätimme vaimoni kanssa piha ja aito jää, oli edellisillalla laitettava "vesi jäätymään", eli matalalle metallivadille vettä, muovipurkki avantoreiän kohdalle ja vati terassille jäähtymään.

Aamulla jää oli tämännäköistä. Muovipurkin poistaminen oli aika haastavaa, koska jään välissä oli vielä vettä. Toisaalta, olisiko purkkia saanut pois rikkomatta jäätä, mikäli se olisi läpijäätynyt. 

Vielä oli kehiteltävä jääkaira, pilkkionki ja pilkkijakkara, sekä tietysti silikonikalalle koukku suuhun. 

Pilkkionki on lyhyt pätkä tikkarin tikkua, jonka päähän porattiin pieni reikä ja siihen rautalanka, jossa lenkki toisessa päässä. Siimakelana pieni neppari ja koko komeus liimattiin lapaseen siten, että nuken käsi vaikuttaisi olevan nyrkissä. Näin onki pysyi hyvin kädessä ja se tosiaan näytti siltä, että käsi olisi puristettuna ongen kahvaan.

Jääkaira on myös tikkarin tikku, jonka päällä alumiinifoliota kaksipuolisella teipillä kiinnitettynä. Yläpäähän liimattuna tikunpätkä vääntövarreksi ja kairan kiereiteitä markkeeraa rautalanka. Kokonaisuutena hyvin simppeli, mutta antaa kyllä mielikuvan jääkairasta.

Pilkkijakkaran runko on kahdesta rautalangan pätkästä taivutellut neliöt, jotka on kiinnitetty ristiin langalla ja liimalla. Istuinosana valmis nauha, joka ommeltu renkaaksi. 

Kaikessa simppeliydessään tähän meni runsaasti aikaa. Jo ideointivaiheessa piti olla jonkinlainen kuva siitä, kuinka kokonaisuuden saisi toimimaan. Eihän tässä vaiheessa ollut vielä varmaa, saisiko jään ehjänä irti vadista ja muovipurkin pois. 

Tulos oli sitten tämän näköinen: 

PILKILLÄ

Onhan sitä edes kerran talvessa käytävä pilkillä. Onneksi lauhan helmikuun pulivälissä tuli senverran pakkasia, että uskalsi mennä jäälle. Sirkulla ja Pulmulla onkin pilkkipaikka lähellä, joten ei kun jäälle.

Mutta tytötpä kokivatkin siellä yllätyksen. Ei. eivät he pudonneet jäihin, se ei ole se yllätys. He suuntasivat suunnilleen samaan paikkaan kuin edellisvuosinakin, koska sieltä on aina saanut kalaa. Porattiin reikä jäähän ja istuuduttiin pilkkijakkaralle. Eikä kauaakaan, kun jo tärppäsi. Ja mitäs sitten tapahtuikaan...

Johan tärppäsi

Taitaa olla...

... melkoinen vonkale...

... ja onhan se, ei tällaisia ole ennen täältä tullut.

LUIKEROTURSKA, vai mikä lie, mutta iso se on!

Eipä tämänvuotinen pilkkiretki ihan heti unohdu. Tämä on ihka ensimmäinen kerta, kun avannosta saa kalan, joka pitää kuvata neljän käden päällä, mutta sehän sopii kaksosille. Kyllä Kantvikin kalamiehet on nyt kateita, kun he eivät ole saaneet koskaan näin isoa kalaa! 

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Kuvat puhukoot puolestaan!

LASKIAISRIEHAA

Laskiaisena käydään pulkkamäessä, tai nyt kun oli niin märkää, piti tyytyä kelkkaan, ettei koko takapuoli olisi kastunut. Laskiaisena hiihdetään ja syödään hernesoppaa ja laskiaispullia. Pääasia, että on kivaa.

TALVIUNILLA

ELÄINTARHASSA

Kun kylmät talvipäivät käyvät tylsiksi, pitää keksiä jotain tekemistä. Sirkkupa keksi, että pyytää jonkun kavereistaan mukaan eläintarhaan. Ovat kuulemma virkeitä, vaikka onkin vasta tammikuu. Taitaa olla kuu oikeassa asennossa, vai mitä? 

Pitipä heti alkuun ottaa vähän tunnelmaa, kierroksia, jotka tulivatkin Sirkun kohdalla tutuiksi jo menneenä  kesänä. Siispä kauhuosastolta aloitetaan kierros. Sirkku kun muutenkin pelkää kaikkia riipppuvia otuksia. TOTTA SE ON! Tuossa alla todiste siitä! 

Tässä muistinvirkistykseksi 

Selvittiinhän siitä hengissä, hih. Ja eikun kirahvien luo, ne on niin kivoja, niinkuin se yksi siellä museossa, jonka kaulaan kapsahdin. Eihän se museonvartija siitä pitänyt ja dinosaurukset ja muut kivat jäi näkemättä.

Tästä olikin hyvä jatkaa tiikeriosastolle, siellä kun oli pikkukisukin.

Siellä se pikkukisu köllötteli emon vahtiessa häkin reunalla. Kun tiikeri ja pentu oli nähty ja tervehditty tottakai, olikin jo aika siirtyä eteenpäin. 

Hupsista, olipas siinä ärhäkkä sarvikuono. Onneksi kalterit kesti, huh huh! Parasta jatkaa matkaa, jos se vaikka puskee uudelleen.

No joo, ei tuo kuulu eläintarhaan. Tuon pitäisi olla jossakin halinallenäyttelyssä, mutta ei se mitään. Saihan tuosta pikkupilasta hyvät loppunaurut tälle eläintarharetkelle. Kyllä illalla uni maittaa. 

SITÄ ON OLTU JÄÄKIEKON HUUMASSA VIIME PÄIVINÄ

HYVÄ SUOMI! Kanadan vaahterasta ravisteltiin lehdet! 

"Vähän huolestutti toi finaali. Lupasin tulla apuun, jos kolmannen erän alussa olisi ongelmia. Ei muuta kuin soitto mulle, vaan arvatkaas mitä? Se valmentaja soitti mulle ja sanoi, etten mä voi pelata. Kysyin, että miksi ja se sanoi, että tää on POIKIEN PELI! Siis mä en saanut pelata, koska mä oon TYTTÖ! Tästä tulee vielä tasa-arvojuttu! Kyllä sapettaa tuollainen käytös, pyh!".

"Vetihän se mielen matalaksi, mutta katsellaan nyt peli loppuun. Ja niinhän se kolmas erä päättyi tasapeliin. Kyllä mua olis tarvittu siellä".

"Huh huh! Tulihan se voitto sittenkin, vaikkakin vasta jatkoajalla. Mutta hyvä edes se. Saakoot se Jalonen anteeksi, vaikkei se mun hylkääminen kovin jaloa ollutkaan. Hyvä pikkujellonant ja Pulmujärvi. Sähän oot melkein mun serkku, siks sä oot niin hyvä!".

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

MAAILMAN SUURIN JOULUKUUSI

Kyllä, kyllä tämä on maailman suurin, kun näin pienet sitä katselevat :) 

PIPARKAKKUTALON KOHTALO

Vielähän te muistatte, kuinka Pulmu ja Sirkku voittivat piparkakkutalon Kantvikin pikkujouluissa. Se oli melkein Pulmunkokoinen, hieno rakennus, jossa oli paljon sokerikuorrutusta. Tytöt olivat päättäneet säästää sen jouluun, ja säästyihän se - melkein. No, jouluahan se aattokin on.

Tältähän se piparitalo näytti silloin pikkujouluissa.

Jouluaattona se himo sitten iski ja niinpä talo sai kyytiä. Sirkku, jolla on piparkakkuriippuvuus (näemmä) ahmi ja ahmi kunnes puolet talosta oli kadonnut parempiin suihin. Toki Pulmukin avusti sillain hillitysti. Ei pärjää tupajumit Sirkulle talon tuhoamisessa.

Ken illalla piparkakkutalon syö, aamulla suussa maistuu sooda ja sokerihuppelikin iskee. Jos nyt Sirkulta kysyisi, maistuisiko pipari, saisi tiukan vastauksen: "EI IKINÄ!". Huomenna se vastaus voisi olla erilainen :) 

*   *   *

Tältähän se aamulla näytti. Toipumista soodan mausta ja sokerihumalasta. 

HYVÄÄ JOULUNJATKOA!