Purjehduskilpailu

"Tänään on se päivä, kun Kantvikissa purjehditaan ja sinne me mennään", tokaisi Pulmu aamukahvipöydässä. Eihän tuo salaisuus ollut, siksihän he kävivät shoppailemassakin. Ovat siis valmistautuneet hyvin tähän tapahtumaan. 

Jos nämä asut eivät ole merihenkisiä ja purjehduskisojen fanittamiseen sopivia, niin sitten ei mikään! mutta nyt tytöillä alkaa olla kiire. Päivitetäänpä sitten kisojen jälkeen lisää. 

"Ai niin, huomasiko kukaan eilen telkkarin urheilu-uutisissa meitä. Hih, me päästiin telkkuun!"

*   *   *

2. päivitys klo vähän yli 10 aamupäivällä

Tytöt lähtivät kisapaikalle, mutta miksi he suuntaavat Sepeteus Sahasen talolle? Käyvät varmaankin vielä uimahuonetta katsomassa. Sinnehän he, minnekäs muualle.

Vau! Näyttääpä uimahuone upealta. Ihan kuin pursiseuran paviljonki. Kyllä voi olla ylpeä näistä tytöistä, ihan itse rakensivat tuon. Kyllä nyt kelpaa.

HETKINEN! Mikäs tuonne rantaan on ilmestynyt? Ei kai vaan... kyllä... kyllä nyt on purjekärpänen (mikä se on?) päässyt pureisemaan. Tuohan on purjejolla, juuri sellainen, joilla tänään kilpaillaan ja jonne tytöt ovat matkalla. Kyllä nyt luonnonmukainen vesiliikunta on iskenyt heihin vakavasti! Mutta kiiruhtaahan nyt, kilpailut alkavat pian ja Hupisaaren rantaan tulee varmasti pian ruuhka ja sitten ei löydy hyvää katselupaikkaa.

*   *   *

3. päivitys puolenpäivän jälkeen

Tässä on hyvä paikka. Pian alkaa kilpailut. Nyt otetaan rennosti ja päivitetään lisää sitten kilpailun jälkeen. 

*   *   *

4. päivitys; Kisajännitys tiivistyy!

Tusinan verran veneitä lipuu kohti lähtöviivaa. Jokainen haluaa olla sillä parhaalla paikalla pyssyn pamahtaessa. Vai onkos niillä sellainen minikanuuna, jolla lähtölaukaus ammutaan. Veneet lähestyvät viivaa. Sekunnit kuluvat tuskastuttavan hitaasti. Toivottavasti ei tule tuulenpuuskaa juuri nyt, muuten menee yli ennenaikojaan. Nyt tarkkana. Vielä muutama metri ja aikaa on viisi sekuntia. Neljä... kolme... kaksi... yksi... PAM! Voi ei, kaksi venettä kerkisi yli ennenaikojaan. "Toivottavasti ei meidän kaverin, Meri-Tuulen vene. Huh, ei ollut ja Meri-Tuuli on hyvässä asemassa ihan kärjen tuntumassa, niinkuin kaikki mutkin, paitsi nuo kaksi, jotka palasivat lähtöviivalle ja ylittivät sen juuri nyt" Sirkku puhisi itsekseen. Pian veneet katosivat niemennokan taakse ja Sirkkukin sai hetken hengähtää.

Vartin verran ja sitten veneet tulevat taas näkyviin. Sirkku nostaa jo kierroksia, onhan hänen kaverinsa kilpailemassa. Sirkun kierrokset nousevat helposti kilpailuissa, ihan kuin heidän Riva-veneensäkin, jonka moottori ulvoo aina ilmahypyn aikana. Sirkku ja vene ovat niin samanlaisia :)

"Tuolta ne tulee", Sirkku hihkaisi ja nousi seisomaan. "Kuka johtaa?". Vielä sitä on vaikea sanoa, kun kaikki veneet ovat niin samannäköisiä. "Meri-Tuuli, lujaa nyt! Hyvä Meri-Tuuli, hyvä Kantvik, hyvä minä!", Sirkku hehkutti jo täysillä. Mutta yksi vene näyttää olevan Meri-Tuulen edellä, ja se ei ole hyvä.

"Ohita se! Näytä sille ahteria!", Sirkku huusi niin kovaa, että lähes kaikki katsoivat Sirkkua, eikä kilpailua. "Ohita se paapurin... ei kun tyyrpuurin kautta! Ota siltä sinilevältä tuuli pois! näytä, mistä Kantvikin likat on tehty! Hyvä Meri-Tuuli!". 

Pulmu yritti hillitä Sirkun kierroksia, mutta vaikeaahan se oli. Sirkku on Sirkku, jolla riittää kierroksia. Mutta kyllä se kohta hellittää, kunhan veneet tulee maaliin.

Tässä kuvassa Sirkkukin on yllättävän rauhallinen. 

Viimeisillä metreillä, vai pitäisikö käyttää jotkain merellisempiä mittayksiköitä, Meri-Tuuli ja tuo Sinilevä olivat rinta rinnan. Sirkku hihkui ja huusi neuvoja minkä kerkisi: "Älä anna sille tuulta, älä anna... älä anna, voi ei, nyt se... ei sittenkään, nyt se teki virheen ja HIP HURRAA! MERI-TUULI VOITTAA! Jes, Kantvik on paras! Hyvä Kantvik, hyvä Kantvikin kaksoset, hyvä minä!", Sirkku sai sydän pamppaillen hurrattua. Oli se jännää, eikös?

Nyt on parasta mennä kotiin toipumaan, sillä huomenna on illalla iiiisot juhlat! Hei taas!

Aina ei mene niinkuin Strömsössä

Tuo otsikko kertoo kaiken... tai sitten ei mitään. Niin, taas sataa, mutta onneksi kaksoset saivat eilen maalattua uimahuoneen pääosin. Siis kertaalleen, mutta katto on valmis, joten nou hätä! :)

"Kuvia, niitähän te kärkytty, vai mitä? Tota noin, eilen kävi niin, että paparatsien äiti käski ne kauppaan hakemaan maitoo, munii ja makkaraa, ja siksi ne ei ehtiny kuvaamaan. Olisinhan mä mennyt, mutta kun... oli toi tietokatko. en mä voinu tietää, että paparatsien äidillä on nälkä. Siksi nyt ei oo kuvia". Tässä minun selitykseni, ja jos ette usko, valehtelen lisää :) 

Ajattelin kyllä tänä aamuna käydä ottamassa jonkun kuvasen, vaan eipä tuossa kelissä juuri kuvata, ei ainakaan ulkona. 

Arkistokuvaa niinkuin aina suurissa uutisissa!
Tämä siksi, että se loisi riittävsti dramatiikkaa todellisille tapahtumille. Tällaiselta se kuitenkin näytti, kun ikkunasta katsoi. Paitsi, ettei tuullut... eikä puita kaatunut... eikä satanut ihan yhtä paljon... mutta kuitenkin, se dramatiikka pitää olla, jotta selittelyni olisi uskottavampi

(pst. älä kerro kellekkään, että tämä kuva on Veera-mysrskyssä otettu ikkunan takaa, eikä ole miniatyyri. Johan mut erotetaan ryhmästä, jos tämä paljastuu).

Mutta annetaan tyttöjen kertoilla vähän eilisestä:

"Me maalattiin se uimahuone valkoiseksi. Se on ihan kivan näköinen", Sirkku aloitti.

"Joo, se on kivan näköinen", Pulmu vakuutteli. 

"Kuinkas ne purjehduskilpailut näkyvät Kantvikissa?", kysäisin tytöiltä saadakseni vähän erilaistakin näkökulmaa eilisestä.

"Eilen yks ulkomaalaisen näköinen kysyi multa, että miss täältä näkis skönelle ja vois tsiikata sitä skiklariskabaa? Mä mietittin Sirkun kaa vähän aikaa, että missähän tuollaista kieltä puhutaan ja me tultiin siihen tulokseen, ettei tuo ollut ulkomaan kieltä, vaan Rauman murretta. Niin vaikeaa se oli ymmärtää". 

No joo, vähänhän tuo päätelmä hymyilytti, mutta sain pidettyä pokan. Seuraavaksi kysäisin, aikovatkohan tytöt ehtiä katselemaan niitä purjehduskisoja?

"Meinattiin mennä jo maanantaina, mutta silloin siellä purjehti vain pikkunaskalit alle 8 senttimetrin kaarnaveneillä. Me halutaan nähdä oikeita kilpaveneitä, niinkuin optimistijollia ja Laasereita, eikä ne laaserit oo mitään leikkausvehkeitä tai sellaisia taskulampun näköisiä, joilla häikäistään lentokoneita ja ihmisiä. Ne Laaserit on hienoja kilpaveneitä!", Pulmu selitteli asiantuntevasti. 

Eli hyvinhän se eilinenkin meni, vaikkei ihan Strömsön tahtiin. Katsellaan, mitä huominen tuo tullessaan. Hei taas!

  

Maalarimestari

Maanantai, niin maanantaikin voi alkaa iloisissa merkeissä, vaikka se aloittaakin työviikon... ainakin useimmiten. Tästä on hyvänä todisteena Sirkun ja Pulmun maalausurakan alku. Tytöt oliva hyvin valmistautuneita päivän koitoksiin, joskin erilailla. Ehkä siksi, etteivät he ole identtisiä kaksosia, ei sitten sinne päinkään.

Sirkku tuli työmaalle hiukan ennen Pulmua, koska Pulmulla oli, kuten hän itse ilmaisi, hiukan ongelmia valita sopiva asu maalausta varten. Kun hän sitten lopulta saapui, alkoi tapahtua.

"Minä olla suuri maalarimestari Pablo Pikas... ei kun Paola Pulmusso!", Pulmu tokaisi vähän "hoonolla soomella". Minä tulla maalaamaan tuo pavillion, tuo pytingi, minä maalata hyvin kaunis". hän runoili. Sirkku katseli suu auki, hyppäsi sitten reunukselta nurmikolle ja siitä alkoi nauru, josta ei meinannut tulla loppua millään. Hän kikatti, pyöri kuin väkkärä pitkin apilanurmea, hyvä kun ei tukehtunut nauruunsa tai niihin apilankukkiin. tällaista ei Sirkkukaan osannut odottaa siskoltaan.

Sirkun nauru oli niin vaikuttavaa, että se tarttui kameraankin kolmena kuvana yhteen ruutuun. 

Pääsiväthän he sitten aikanaan itse työhönkin käsiksi, vaikka Sirkku purskahtikin tuon tuostakin edelleen nauruun. Oli se vaan niin huvittavaa.

Uimahuoneen katto sai punaisen värin ja katon reunukset valkoisen. Laiturikin kerittiin käsittelemään kertaalleen. Tämä oli rankka päivää ja nyt uni maistuu, Hyvää yötä!

Taas sataa!

Piti ruveta maalaamaan, mutta kun taas sataa! Ei siitä nyt tule yhtään mitään. Pitää keksiä muuta tekemistä. "Mennään vaikka sauvakävelylle", Pulmu ehdotteli. Juuri nyt ei satanut, joten he hilpasivat leikkikentän reunalle, josta lähti hyviä polkuja pitkin Kantvikin ympäristöä.

No niin! Kuinkas muuten, taas se sade alkoi. Nyt on keksittävä jotakin muuta. 

Hetken he  pohtivat erilaisia vaihtoehtoja. "Mennään keilaamaan!", Sirkku huudahti innoissaan. "Joo, hohtokeilaamaan!", Pulmu riemuitsi. Siitä he sitten riensivät samantien keilahallille.

Sirkku sai arvalla aloitusvuoron. hän valitsi pallon, joka istui hyvin hänen sormiinsa. Sitten hän pyyhki pallon, jotta se olisi hyvin tasapainoinen. Hän oli itsevarma ja määrätietoinen, ikäänkuin tämä olisi hänen bravuurilajinsa. No, olihan hän jonkun kerran keilannut aikaisemminkin ja tehnyt kaatojakin.

Sitten hän asettui radan päähän, etsi sormella osoittaen linjan keiloille, ja asetui huolellisesti lähtöasentoon. Askelet, pallo taakse, viimeinen askel...

... jyrähti ja samnalla meni sähköt! Pallo kyllä lähti ja mikäli siinä jyrinässä oli mahdollista kuulla, pallo osui kyllä johonkin. Melkoinen kolina sieltä radan päästä kuuluikin.

Ei siitä keilailusta tällä kertaa mitään tullut. Niinpä he suuntasivat seinäkiipeilyhalliin. Siellä oli ainakin isot ikkunat, että jotain näki ilman sähkövalojakin.

Kiipeily sujui kuin ammattilaisilta, vaikka radanpitäjä ei laskenutkaan heitä isolle kiipeilyseinälle, koska he olivat ensikertalaisia. Höh! He olivat pienen ikänsä kiipeilleet Kantvikin ja Porkkalanniemen kallioilla eväskorit mukanaan. Kyllä he idean tunsivat, kiinni otetaan siitä, mistä saadaan, eikä saa pudota. Täällä oli turvavaljaat, mutta ei niitä Porkkalan alueen kallioilla ole, eikä olla koskaan pudottu. Nooh, joskus on kyllä tullut joku mustelma. 

Että tällaista tänään! Jospa maanantaina päästäisiin maalaushommiin. Hei taas!

Kattotyöt

Vihdoinkin uimahuone alkaa olla harjakorkeudessaan. Johan tässä on muutama viikko pakerrettukin, sahattu lautoja, lastattu peräkärryä, suunniteltu ja aherreltu oikein olan takaa ja tulos näkyy. 

Kattoa valmistuu reippaaseen tahtiin, eikä aikaakaan, kun ollaan jo viimeisessä laudassa. Se on juhlahetki, eli nautitaan mansikoista, eikä mistä vaan mansikoista. Nämä ovat oikeita jättiläismansikoita!

Kylläpä nyt ramasee, vaan mikäpä tässä on ollessa. Katto päällä ja mansikka maistuu vieläkin suussa. Kyllä oli hyvää. Nyt me vähän levätään, hei! :) 

Shoppailua

Johan eilen oli puhetta tästä päivästä. Rakennusaikataulu on jopa edellä, joten tänään mentiin sitten shoppailemaan. Ne purjehduskilpailutkin on tulossa, ja vaatteita - mitäpä muuta tytöt kaipaavat tällaiseen tilaisuuteen - tietystä merihenkisiä vaatteita, ja nyt ne on sitten hankittu.  

"Arvatkaapas, missä me käytiin shoppailemassa", Sirkku tokaisi sillain salakavalasti. Hänellä oli palava halu esitellä uutukaisen, upean meriasun ja... 

"Näytetään niille!", Pulmu oli innoissaan.

"Ei takuulla näytetä!", Sirkku vastasi toruvasti. "Nämä näytetään vasta purjehduskilpailussa. Sinne tulee paljon väkeä Suomesta ja ulkomailta. Varmaan tuolta laivastoasemaltakin tulee meripoikia, hih!".

En voi minäkään paljastaa, en oikeastaan tiedäkään, koska ei sinne tällaisia vanhoja ukkeleita huolittu mukaan. Ihan itse tytöt kävivät ostoksilla ja valitsivat, mitä mieli teki. Nyt ei voi muuta kuin odottelella viikon verran. Huomenna on kuitenkin jatkettava uimahuoneen valmistamista, muuten kesä loppuu ennen sen valmistumista. Hei taas!

Uimahuoneen rakentaminen alkaa

Nyt kun laituri ja rakennustelineet on kunnossa, alkaa se pääurakka. Kantvikin kaksoset ovatkin jo vähän malttamattomina odotelleet tätä päivää, ja kait siksi näitä vahinkojakin sattui viikonlopun aikana. Hetken pyöriteltyään rakennussuunnitelmaa ajatuksissaan, he ryhtyvät hommiin.

Saha viuhui ja vasara paukkui niin että heikompaa hirvitti. Ei siinä liikoja taukoja pidelty, painettiin vaan täysillä. 

Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen seinä oli pystyssä. Pieni hengähdystauko ja ei kun jatkamaan niin kauan, kun sää on sopiva, ei liian kuuma, ei kylmä eikä sada. Se sade, niin se on pahinta. mitä rakennustöissä voi olla. Telineet tulevat liukkaiksi, vaatteet kastuu ja saa nuhan.

Nyt ei ole nuhasta, eikä sateesta tietoakaan, joten jatketaan.

Koko päivä siinä meni, mutta nyt oltiin hyvin aikataulussa. Niin hyvin, että huomenna lähdetään shoppailemaan. Onhan loppukuusta tulossa suuret purjehduskilpailut Kantvikiin, ja niitä ei missata. Täytyy tehdä hankintoja, uusia vaatteita ja muuta rekvisiittaa. Onhan jääkiekkoilijoillakin... tai siis faneilla sellaisia paitoja, joissa on sellainen juustokolmiota muistuttava kuva edessä. Mekin hankitään jotain merihenkistä.

Ai niin, pitää myös käydä maalikaupassa valitsemassa värit tähän uimahuoneeseen. Hei taas, me mennään nyt huilimaan!

Pirteätä maanantaipäivää!

Nyt on viikonloppu levätty, mitä nyt lauantaina pudottu Ruutulampeen ja sunnutaina Pulmulta hajosi aurinkolasit. Muuten viikonloppu meni ihan mukavasti.

Voihan hapanimelä! Vieläkö näissä laseissa on takuu voimassa?

Mutta nyt ollaan pirteänä työmaalla. Sahataan naulataan ja lauletaan niinkuin mainoksessa: "Vasara ja nauloja!". Iloinen mieli ja hyvä tunnelma, silloin tulee hyvää jälkeä ja reippaasti.

Ennenkuin uimahuonetta pääsee rakentamaan, täytyy olla kunnon rakennustelineet. Eihän tällaiset pikkutytöt yllä muuten juurikaan ikkunalautaa korkeammalle. Sirkku, tuo rämäkämpi kaksosista, kiipeää telineen päälle naulaamaan kansilautoja kiinni. Vaati hiukan uskallusta nousta sinne, kun se huojui siinä vaiheessa vielä aika paljon. Nyt se on kuitenkin tukeva ja asiallinen teline.

Välillä joutui sahahommiinkin. Vaikka Sepeteuksen sahalla sahattiin iso kasa määrämittaisia, ei kaikkea voinut sahata ihan valmiiksi. Ei kun justeeri töihin!

Kyllä se siitä. Jatketaan huomenna, hei taas!

Lauantai 11. päivänä 2015

Tänään on lauantai ja Kantvikin kaksosillakin vapaapäivä. Tytöt menivät kuitenkin aamusta katsastamaan viikon aikaansaannoksia. Paljon sitä onkin syntynyt, kiitos vaihtelevista sääoloista huolimatta. On asennettu pilarit, rakennettu kansikehikko ja laudoitettukin se. Kaikki alkaa olla valmiina pääurakkaan, eli uimahuoneen rakentamiselle. Työmaakin on siistitty viimeisen päälle.

Hyvältä näyttää, mutta sitten tapahtuu jotakin odottamatonta. Ykskaks tytöt ovat vedessä. Pulmu pääsee ennen Sirkkua takaisin laiturille. Hänen toinen kenkäkinsäkin on lentänyt aivan laiturin kärkeen. Pian Sirkkukin pääsi kuiville. Eipä siinä mitenkään käynyt. Vesi oli lämmintä, miksei olisi ollut, onhan nyt heinäkuu.

Eipä sitten muuta, kuin hyvää viikonloppua kaikille! 

Laiturin kansi

Kylläpä se eilinen veneen hyppyyttäminen teki hyvää. Aamutuimaan on syntynyt näin paljon laituria, mitä nyt Sirkku meinasi kolmesti pudota Ruutulampeen naulatessaan noita veden päällä olevia lautoja, ja olihan Pulmukin kerran nokillaan, mutta ei siinä sen kummempia tapahtunut. Vähän vahingoniloa puolin jos toisinkin. 

Tässä vaiheessa voikin hyvin vähän hengähtää, ja ihailla oman käden töitä.

Päivän työt ovat pulkassa ja on aika mennä huilimaan ja nauttimaan illasta. Ai niin, työkalut pitää kuitenkin viedä varastoon ja se meinasi unohtua. Pulmu ehtikin jo istuutua skootterin satulaan, kun Sirkku kävi vielä hakemassa pakin työmaalta. 

Mitähän huomanna tapahtuu, nähdään huomenna! Tyhjentävästi sanottu! :) 

Terveisiä Porkkalanselältä

Iltapäivällä Sirkku ja Pulmu kävivät vähän rentoutumassa, eli hyppyyttämässä Riva-venettään Porkkalanselän mainingeilla. Se on suurta hupia näille tyttösille. Nyt he ovat jo tulossa takaisin kohti Kantvikin laiva- ja venesatamaa, jossa ei saa hurjastella. 

Tämä heidän Riva-veneensä on runsaat 10-vuotta vanha mahonkivene.

Huomenna voikin sitten pirteänä ja rentoutuneena mennä uimahuonetyömaalle, jossa riittää hommia vielä pitkäksi aikaa. 

Vesillä oli kivaa !

Veneen hypyttäminen on näin vauhdikkaan näköistä pomputtelua, JIHUUU !!!

Siitä se lähtee

Nyt kun mittaukset on tehty ja tolppien paikat merkitty suunnilleen oikeille paikoille, voi rakennustyöt alkaa. Sepeteus vähän ihmetteli näitä suunnilleen-merkintöjä ja kysäisikin Sirkulta ja Pulmulta siitä:

"Eikös merkintöjen pitäisi olla juuri oikeissa paikoissa, eikä suunnilleen?".

"Noilla tietyömaan äijilläkin ne on vain suunnilleen", Sirkku tokaisi.

"Kuinka niin?", Sepeteus uteli.

"No yksikin tikku...", Sirkkua nauratti niin, ettei meinannut saada sanotuksi.

"Yksi tikku... kun ne löi sen maahan, hah, hah! Niin, vesi roiskahti kun se osui vesiputkeen!".

Aiheuttihan se vähän huoliakin. Entäs jos ei sada ja vesi on poikki? Milläs sitten täytetään Ruutulampi?. Onneksi ne keksivät laittaa korkin siihen kepin tekemään reikään.

Mutta tänään on uusi päivä. Kiva, kun tytöt saivat valmistella perustuspaalut sahan pihalla. Ensiksi niihin piti porata kiinnitysreijät. eihän ne itsesssään pysyisi pystyssä.

Sirkku poraa ja Pulmu opastaa, jotta reikä tulisi suoraan paalun päähän.

Sitten paaluista koottiin sellainen elementti, jonka Sahasen ukko lupasi toimittaa pikinmiten lammelle. "Se tekee sitten kaksi sokeripullaa", Sahanen tokaisi naurahtaen.

Pilarielementin kokoaminen

Siitä se sitten lähtee. Pilarien asennus on jo täydessä käynnissä, eikä menee kauaakaan, kun tähän nousee laiturikannen runko. Sitä odotellessa, hauskaa päivänjatkoa!