Maalarimestari

Maanantai, niin maanantaikin voi alkaa iloisissa merkeissä, vaikka se aloittaakin työviikon... ainakin useimmiten. Tästä on hyvänä todisteena Sirkun ja Pulmun maalausurakan alku. Tytöt oliva hyvin valmistautuneita päivän koitoksiin, joskin erilailla. Ehkä siksi, etteivät he ole identtisiä kaksosia, ei sitten sinne päinkään.

Sirkku tuli työmaalle hiukan ennen Pulmua, koska Pulmulla oli, kuten hän itse ilmaisi, hiukan ongelmia valita sopiva asu maalausta varten. Kun hän sitten lopulta saapui, alkoi tapahtua.

"Minä olla suuri maalarimestari Pablo Pikas... ei kun Paola Pulmusso!", Pulmu tokaisi vähän "hoonolla soomella". Minä tulla maalaamaan tuo pavillion, tuo pytingi, minä maalata hyvin kaunis". hän runoili. Sirkku katseli suu auki, hyppäsi sitten reunukselta nurmikolle ja siitä alkoi nauru, josta ei meinannut tulla loppua millään. Hän kikatti, pyöri kuin väkkärä pitkin apilanurmea, hyvä kun ei tukehtunut nauruunsa tai niihin apilankukkiin. tällaista ei Sirkkukaan osannut odottaa siskoltaan.

Sirkun nauru oli niin vaikuttavaa, että se tarttui kameraankin kolmena kuvana yhteen ruutuun. 

Pääsiväthän he sitten aikanaan itse työhönkin käsiksi, vaikka Sirkku purskahtikin tuon tuostakin edelleen nauruun. Oli se vaan niin huvittavaa.

Uimahuoneen katto sai punaisen värin ja katon reunukset valkoisen. Laiturikin kerittiin käsittelemään kertaalleen. Tämä oli rankka päivää ja nyt uni maistuu, Hyvää yötä!