KUNNALLISVAALIT 2017

Alkaa olla aika valmistautua kunnallisvaaleihin. Tänään onkin ensimmäinen kerta, kun Kantvikin ehdokkaat julkistetaan Shopmannin tavaratalon edustalla. Ja tässä he ovat:

Ehdokas no 2 (ykköstä ei ole):

Mortti tunnetaan Kantvikissa tiedonkäsittely-yrityksestään MDC:stä, eli Mortti's Data Centeristä. Hän tietää kaiken, tai siis hänen tietokoneensa. Kaiken Kantvikin ja Opnääsin väliltä ja aika paljon muualtakin. MDC on vähän niinkuin Kuukkelin varastokin siellä jossakin Haminassa. Mortti on varteenotettava vaihtoehto kunnallisvaikuttajaksi.

Ehdokas no 3:

Amanda lupasi kunnallisvaltuustolle, että se saa kokoontua Cafe Kantvikissa, jos hänet valitaan. Se aiheutti hiukan polemiikkia, kun joku sanoi, että se on korruptiota. Amanda ilmoitti kuitenkin, että kunnanvaltuusto saa käyttää kahvilaa ilmaiseksi. Ei huono valinta hänkään.

Ehdokas no 4:

Kati on ehdokkaista tuntemattomin, ja siksi hän onkin vaaliliitossa Hennan kanssa.

Ehdokas no 5:

Henna muutti Kantvikiin noin vuosi sitten Orimattilasta, koska joulupukki ei silloin tuonut hänelle rautatieasemaa. Asema tuli kyllä, mutta Henna oli jo muuttanut pois. Siellä sitä nyt sitten puuhaillaan ilman Hennaa...  nooh, onhan sen aseman nimi kuitenkin Henna.

Tässä vielä Katin ja Hennan vaaliliittokuva.

*   *   *

No niin, Shopmannin tavaratalon edessä oli sitten ehdokkaiden paljastustilaisuus, Kantvikissa kun on tapana, että kaiki ehdokkaat julkistetaan yhtaikaa. Ei täällä kysellä etukäteen, ryhdytkö ehdokkaksi ja ellet, niin mikset. 

Jotta julkistamistilaisuus voitiin pitää, vaalilautakunnan puheenjohtaja Mirjami Makea anoi konstaapeli Hirsalalta kokoontumisluvan. Ehdot olivat tiukat, kuinkas muuten. Ennen konstaapeli Hirsalaa ei täällä mitään lupia kyselty, mutta ajat muuttuvat. Ai niin, Hanskikin olisi ryhtynyt mielellään ehdokkaksi, mutta Mirjamin toimiessa vaalilautakunnan puheenjohtajana, tuli eteen jääviyskysymys.

Mortin tilaisuudessa häneltä kyseltiin lähinnä tietotekniikkaan ja sen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Oliko ne sitten kunnallisvaaliaiheita, tiedä häntä, mutta kiinnostavia nemmä. Myös Slush-tapahtuma ja Mortin reduseeri oli kiinnostuksen aihe. Saihan Mortti melkoisen jättiyllätyksen sieltä, vai mitä mieltä olet Mortin Porschesta, jonka hän osti reduseerista saamallaan käsirahalla.

Cafe Kantvik on lähellä jokaisen kantvikilaisen sydäntä ja kysymykset liittyivätkin pääasiassa kahvilan toimintaan. Se on tärkeä aihe täällä.

Kati ja Henna lupasivat kaikin tavoin parantaa kantvikilaisten asioita ja olosuhteita. Heidän vastauksissaan näkyi, että kokemusta yhteiskunnallisten asioiden hoidissa ei kovin paljon ollut. Jostakin on kuitenkin aloitettava ja hankittava kokemuksia.

Lopuksi kaikki ehdokkaat kokoontuivat Shopmannin portaille ja yleisä sai kysellä heiltä erilaisia asioita, mutta jätettäköön niiden asioiden puinti suureen vaalipaneeliin.

*   *   *

Vaalitilaisuuden jälkeen onkin sitten mukava jäädä shoppailemaan.

KANTVIKIN RAUTATIEYHTIÖ

Joskus muinoin Kantvikiin pääsi junallakin, mutta sittemmin rata on poistettu. Niinpä Kantvikiin perustettiin oma rautatieyhtiö ja rata rakennettiin uudelleen entiselle reitille. Asemia... siis pysähdyspaikkoja tuli oikeastaan vain yksi, Båtvikiin ellei Kelan seisaketta lasketa. Siellähän se on seissyt rantaradan varressa käyttämättömänä, vaan ei enää. Onhan se nyt merkittävä risteyspaikka, josta pääsee Turun ja Helsingin suuntaan ja Kantvikin. On se vaan jotakin.

Kantvikin rautatieyhtiö (KantRail) hankki sinisen, pienen kiskobussin, jolka kulkee Kantvikista Kirkkonummelle ja Inkooseen, sekä Piccolino-junan, joka suihkii niin, että... sanotaan vain, ettei se kauan pyyhkäise pohjoisen hiihtokeskuksiin.

Masa ja Mortti päättivät testata tätä kiskobussia. He lähtivät perjantai-illan viettoon Helsinkiin ja tulivat takaisin - oliko se sitten illan viimeinen, vaiko aamun ensimmäinen juna, tiedä häntä.

Niin, ja Kantvikin rautatieyhtiön ylpeys, Piccolino- supernopea juna. Sirkku ja Pulmu jo testasivatkin tämä talvilomareissullaan. Nyt siihen rakennetaan ensimmäistä makuuvaunua. Mitäpä sillä oikeastaan tekee... niin. voihan se reittikartta vaikka vähän laajentuakin. Vaikka maailman ääriin, onhan tässä junassa kaikille raiteille sopiva muuttuva akseliväli, ja voimanlähteenäkin sellainen... sellainen... joku hybridi vai oliko se fuusio... tai kapillaari, ei se taisi olla... no ainakin sähköllä se toimii. Tällaista se on kun kyselee Kantvikin tytöiltä, heh! 

Tässä se makuuvaunu on rakenteilla. 

Käytävä alkaa olla verhoilua vaille valmiina

Käytävän ikkunan saa auki ja kiinni, kiva 

Ahdastahan täällä on kuin junan vessassa, mutta kyllä tähän hädät tekee. En mä nyt oikeasti viitsi kun koko maailma katselee mua :D 

Kädetkin saa pestyä ihan mukavasti ja...

ohoh, eihän täällä vielä olekaan suihkua :) 

PICCOLA TERRAZZA

Viinilaatikon uusi elämä Kantvikin terassitrattoriana. Laatikon mataluus antoi haastetta, sisälle, pystyyn asetettuun laatikkoon ei ollut mahdollista saada pöytyiä ja tuoleja, joten tästä tuli pelkästään terassipaikka. Laatikon korkeus mahdollisti kuitenkin kahden kerroksen rakentamisen, joten alakerrasta myydään ja yläkerrasta valmistetaan pizzat, jotka sitten lasketaan "pizzahissillä" alas. Kaikki rakenteet oli saatava laatikon sisälle ja kansi kiinni niin, ettei laatikon ulkoasu muuttunut alkuåeräisestä. 

Roombox suljettuna...

...ja avattuna

Nämä tilat eivät mahdollistaneet portaikon rakentamista yläkertaan, joten sen korvaa valeovi takaseinällä. Yläkerran oikealla laidalla on "taikinapöytä" ja mauste, ym. hyllyt takaseinällä. Vasemmalla reunalla massiivinen pizzauuni, jossa lepattava tuikkuliekki sisällä. Mikäli jossakin vaiheessa haluan sähköistää tämän pizzapaikan, paristot on sijoitettava uusin sisälle, jossa tila riittää hyvin niille. 

Alakerran seinissä puolipaneelit luomassa tunnelmaa myymälätilaan. Ainoa huonekalu on myyntitiski ja pullo-, ym. hyllyt kahdella seinällä myyntitiskin vasemmalla puolella. Tältä peruspohjalta alkoi sitten yksityiskohtien rakentelu.

Eihän siitä mitään tulisi, jos pizzat pitäisi viedä portaikon kautta alas. Ratkaisuksi rakentelin "pizzahissin", jolla ne saisi näppärästi tarjottavaksi. 

Pizzahissin rakenteen piti olla sellainen, että se saa irroitettua. tämä siksi, että se on ulkoneva osa laatikosta. Laatikon, eli yläkerran kattoon liimasin "biltema"-rimoista kiskon, johon hissilaitteen saa työnnettyä käyttöasentoon. Koko rakennelma on yksinkertainen ja toimiva. 

*   *   *

Piccola Terrazza on nyt pääosin valmiina. 

Ja kauppa käy :) 

TALVILOMA MUTKATUNTURILLA

Vihdoinkin kauan odotettu talviloma on edessä. Tänä vuonna menen Sirkun kanssa Mutkatunturille laskettelemaan. Nyt se on helppoa, kun Kantvikin uusi rautatieasema ja rata valmistuivat. Nyt täältä pääse taas junalla vaikka minne. Täältä kuulemma pääsi ennen meidän aikaa junalla ainakin Kirkkonummelle, huhut kertovat. 

Tässä me olemme uudella asemallamme. Eikös ookkin hieno :) 

Hei sitten kaverit. Viikon päästä nähdään.

Illaksi kerittiin hotelliin ja uni maistui mukavasti.

*   *   *

Ja aamulla herättiin virkeänä. Oli jo hätä päästä kokeilemaan tunturin rinnettä. Onhan se jotakin muuta kuin Peuramaan nyppylä, hih!

Yhteislähtö, kumpiko voittaa. 

Ensimmäinen portti, Sirkulla näyttää olevan vähän vaikeuksia.

Hyvinhän se meni, mutta emme tiedä, kumpiko voitti. Olisi pitänyt varmaan tilata kellokalle paikalle. No, ei se mitään, kivaa kuitenkin oli ja vauhtia, huh! 

*   *   *

Seuraavana päivänä päätimme lähteä katsastamaan Mutkatunturin kylää ja elämää. Vaikka Kantvik on pieni kylä, niin Mutkatunturi on vieläkin pienempi. 

Löysimme tundran laidalta jotakin eksoottista, kahvilan, ei voi olla totta. Täällä ei ole taloja, ei asukkaita, ei muuta kuin vaivaiskoivuja, mutta aito lappilainen kahvila. Hotellilla kyllä kertoivat tästä, muttei me uskottu, kun se kuulosti niin ihmeelliseltä. Kehuivat, että täältä saa tundran parasta kaakaota kuksasta. 

Istuimme päytään odottelemaan kun lapin tyttö Mággá keitteli meille kaakaota.

Pian saimme maailman parasta kaakaota ja kampanisuja. 

*   *   *

. 

Seuraavana päivänä päätimme tehdä hiihtoretken. Eihän meillä ollut mukana kuin rinnesukset, mutta onneksi hotellista sai vuokrata kunnon retkisukset ja hiihtokengät. Pakkasimme reputkin mukaan. Tundra on niin iso, ja sinne voi eksyä, joten kannattaa varustautua siihen. Sirkusta tuntui, että suksen pohjaan tarttui lunta ja näytti sitä Pulmulle. Puhdashan tuo oli...

... joten ei muuta kuin matkaan.

Olimme kierrelleen tundraa ristiin rastiin näkemättä ensimmäistäkään poroa, mutta onneksi vastaan tuli Uula. Kysäisimme häneltä, mihin kaikki porot ovat piiloutuneet, vai ovatko nekin talvilomalla. Uula kertoi, että kaikki porot ovat Rovaniemellä, koska siellä on porohiihtokilpailut, oikein isot kilpailut. Uskoisiko tuota, Pulmu tuumaili, mutta tosiasia kuitenkin, ettei poroja näkynyt koko tundralla.

Kait se on sitten palattava hotellille. Pitkä hiihtoretki väsytti ja yöunille mentiinkin ajoissa.

*   *   *

Seuraavana aamuna painelimme virkeinä rinteeseen. hioimme laskettelutekniikkaamme... tai siis yritimme, mutta Sirkulla oli vähän ongelmia, tsih!

Ensimmäinen portti meni hienosti...

...sitten meni leveäksi...

... ja penkat pölisi, huh! Hyvinhän se meni, kun lumi oli pumpuliakin pehmeämpää. Illaksi hotellille, koska... ikävä kyllä, loma alkoi olla lopuillaan ja aamulla olisi suunnattava asemalle.

Ilta oli pimentynyt yöksi. Istuimme hotellin pihalla haikeina, ja taivas tanssi meille. Ihan kuin se olisi sanonut, älkää vielä lähtekö. Se oli hieno tanssi, mutta sitten oli mentävä pehkuihin, että herättäisiin ajoissa. Juna ei odettele.

*   *   * 

Kyllä tämä Piccolino-juna on nopea. Eihän me olla matkustettu kuin kolme tuntia ja nyt ollaan jo näin etelässä. Voitaisiin laulaa Korso, Kerava ja Järvenpää takaperin. 

Pian sitten oltiinkin jo Kantvikin upouudella asemalla. 

Mortti tuli hakemaan meidät asemalta. 

Me tuotiin tällaiset puukuksat tuliaisina kavereille ja annettiin ne heille illalla, kun kokoonnuimme Cafe Kantvikiin ja kerroimme kaikki lomakokemuksemme juurta jaksain.

Oli kivaa ja ensi talvena laitetaan uusiksi!