SLUSH 2016 HELSINKI

Aamutuimaan Kantvikissa riitti tohinaa. Jo ennen puolikahdeksaa joukko paikallisia odotteli bussia, vaan mihinkäs olivatkaan menossa. Sirkku ja Pulmukin lähtivät jo aikaa sitten ja Mortti oli heidän kyydissä kaikkine tavaroineen. 

Johan on kuorma, liekkö edes laillinen, vai olisiko pitäyt tilata erikoiskuljetus... tai jotain :) Joku ihme vimpain tuossa näyttäisi olevan. Täytynee odottaa perillepääsyä, koska eihän tuosta mitään osaa sanoa näkemättä sitä tarkemmin. 

No niin, nyt ollaan sitten Helsingin messukeskuksella ja odotellaan mielenkiinnolla Slush-tilausuuden avautumista. Käydäänpä vaikka kahvilla sitä odotellessa:

*   *   *   *

Jopas on väkeä, eli ei mikään kylätapahtuma. Sirkku bongasi heti yhden prinssin ja olihan siellä yksi Mortin suku... melkein sukulainen, tuo Arielle Zuckerberg, Markin pikkusisko. Sirkun piti päästä jututtamaan Ariellea ja hän aloittikin aika tuttavallisesti: "Terve, me tullaan Sokerilaaksosta ja meidän kaveri, Mortti esittelee jotakin juttua täällä". Eipä Markin pikkusisko tainnut pysyä niinsanotusti pulkassa, mutta ei se mitään.

Sitten Mortti sai oman esittelypaikkansa kuntoon ja kiiruusti sinne.

Mikäs ihme tämä on? Mitähän Mortti on nyt keksinyt. Mortilta nyt voi odottaa melkein mitä vain. Kehittelihän hän joku aika sitten uutta keihäsmalliakin, mutta se ei kalvannut näille urheilupampuille, koska siinä oli upotettuna pieni moottori ja ropelli takana. No, olihan siinä ongelmia, sillä koeheiton jälkeen keihästä ei ole löydetty, liekö kiertoradalla. Mutta asiaan, annetaan Mortin itse kertoa tästä laitteesta:

Tämä on reduseeri. Tällä pienennetään 1:1 mittakaavaisen tiedon 1:12 mittakaavaan. Niinpä voimme nähdä isot asiat meille tutussa koossa. Kuten tiedätte, minun Data Centerissä on kaikki tieto Kantvikista aina Opnääsiin asti. Siellä on kaikki tieto esimerkiksi laivastoaseman valtionvarainhävittäjis... ai niin, ne on sotasalaisuuksia, eikä niistä saa puhua, mutta  palataan tähän laitteeseen. Syötän jonkun tiedon tähän ja painan entteriä niin tämä erinomainen laite kutistaa sen meidän kokoomme. Ei enää tietojen pakkaamista, vaan pienentämistä. Minunkin MDC-tietovarstooni mahtuu nyt 12 kertaa enemmän tietoa. 

Ei ihan tyhmä mies tuo Mortti. Aika monta sijoittajaa näyttää häärivän hänen pöytänsä ympärillä. Se tietää hyvää Kantvikillekin. Kohta ei olla enää pieni kylä jossakin vaan tunnettu Sokerilaakso Itämeren rannalla.

Että tällaista tänään :) 

suolakalan pyynti

KÄYTIIN LAHESS

TAVARATALO
SHOPMANNIN JOULUSESONKI ALKOI

Tästä alkaa joulu! (arkistokuva 2015)

Tänään sunnuntaina 6.11. Shopmannin joulusesonki pääsi käyntiin ja olipa vilkasta. Onhan tämä ensimmäinen joulu, kun täällä Kantvikissa on oikea tavaratalo, tähän asti kun on pitänyt tulla toimeen kyläkaupalla, joka sekin oli melkein kioski. 

Eilen, pyhäinpävänä Shopmann oli suljettuna, sillä kauppias halusi tehdä ensimmäisestä joulusta merkityksellisen, aloittaa kokonaan uusi aikakausi Kantvikissa. Mutta tänä aamuna huikea ostotaivas avasi ovensa.

Eilen Shopmann oli vielä näin hiljainen

Mutta tänään alkoi vilske. Kantvikin kuuluisuus, Mirjami Makea sai kunnian olla ensimmäinen asiakas. Tuossa hän jo seisookin ovella poikakaverinsa Hanskin kanssa.

Pankkiautomaatilla oli tungosta heti aamutuimaan. Olihan tämä ensimmäinen joulu, kun rahaa voitiin nostaa automaatista. Vielä viime jouluksi rahaa säästettiin sukanvarteen - tällaisia automaatteja kun Kantvikissa ei ollut, saati pankkia. MePa, Meidän pankkihan avattiin vasta kesällä. Joillakin rahat olivat nilkkasukissa, joillakin polvisukissa ja kaikkein rikkaimmilla taisi olla jopa sukkahousut säästöporsaina. Mutta nyt on toisin - heillä on oikea pankki ja pankkiautomaatti! 

Konstaapeli Hirsalan tarkka silmä seurasi, että kaikki sujui oikein ja rehellisesti. Eihän sitä koskaan tiedä, missä niitä talousrikollisia, joista poliisiopistollakin varoiteltiin, oikein luuraa. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti ja lakia ja järjestystä kunnioittaen - mitä nyt takarivistä joku huusikin, että pitää jättää heillekin ostosrahaa siihen apparaattiin.

Riittihän ne automaatin rahat ja pian Shopmannissa kävi sellainen kuhina, että ei tosikaan. Rekkitangot ja laarit koluttiin tarkkaan, käytiin sovittamassa kuka ostoaikeissa, kuka ihan vain huvikseen, mutta pääasia oli asiakkaat. Ja jokainenhan siellä kuitenkin osti kaikenlaista rahaa ja aikaa säästämättä.

Kerkesipä konstaapeli Hirsalakin vähän shoppailemaan kiireidensä keskellä

Kun on paljon tavaraa myynnissä, joskus pitää kiivetä oikein jakkaralle, jotta saa mitä haluaa.

Talvitakit näyttävän olevan erityisen mielenkiinnon kohteena. 

Joulumyynnin avajaisten kunniavieraat ovakin jo tehneet ostoksensa ja paparazzi onnistui saamaan heidät kuvaan tavaratalon pääovella. Näkyy olevan melkoiset ostokset, mutta turha kysyä, mitä Mirjamin kasseissa on. Esiintymisasuja uskoisin. Tai sitten... no, eihän se minulle, eikä paparazzeille kuulu. Suklaata ainakin hanski on ostanut, eikä tarvinne arvailla, kenelle.

Päivä alkoi kallistua iltaan. Tavaratalon edustalla keskusteltiin ostoksista ja näyttää konstaapelikin vapautuneemmalta kuin työssään.

Sirkku ja Pulmukin tekivät megaluokan ostokset, eikä sitä tavarapaljoutta olisi millään jaksanut kantaa kotiin asti, joten tulivat autolla ja veivät sillä ostokset kotiinsa.

Ilta hämärtyi ja tavaratalo Shopmanilla hiljeni. Vain konstaapeli Hirsala jäi valvomaan siksi aikaa, että päivän kassa saatiin turvallisesti MePan (Meidän pankki) turvalliseen kassaholviin.

Ihanan kallista joulun odotusta kaikille! 

HALLOWEEN 2016

Kerrankin kaikki kantvikilaiset saatiin yhteiseen kuvaan. 

Tässä he ovat. Kaikilla ei ole nimiä, tai siis... en tiedä heidän nimiään :) Mutta joillakin on. He esiintyvät pääasiassa erilaisissa jutuissa. 

Vasemmalla edessä seisoo Mortti, MDC:n omistaja ja toimitusjohtaja (MDC = Mortti's Data Center). Hänen vieressään on nuorempi konstaapeli (vanhempaa Kantvikissa ei ole) Mari Hirsala. Hän valmistui juuri poliisiopistosta ja ajaa mielellään suurta poliisimoottoripyörää. Hänet sijoitettiin Kantvikiin, jotta olisi lähellä kotipaikkaansa Hirsalaa. Kolmantena on tunnettu artistimme Mirjami Makea ja hänen poikaystävänsä Hanski. Seuraavina Pulmu ja Sirkku, sitten Masa. Hän on Kantvikin uusin tulokas. Toisena eturivissä istuu Amanda, joka hoitaa Cafe Kantvikia.

Seuraavaksi oikealta  edestä, jossa seisoo Pasi-Anssi. Hän on monitoimimies ja auttelee Morttia MDC:n hommissa korjailee ja rakentelee veneitä ja on monessa mukana. Macarena de Cantvico, tuo meksikolaistyttö, joka teki rohkean etsintäretken Texasiin etsiessään Sinin karannutta pääsiäisluutaa. Sini istuukin hänen edessään ja Sinin paras kaveri, Pirpana siinä oikealla silmälaseissaan.

Tässä nämä, joiden nimi on tiedossani, ovatkin.

Cafe Kantvik päätti järjestää tänä vuonna oikein railakkaan Halloween-tapahtuman. Pojat olivat koristelleet kahvilan teemaan sopivaksi kauhukahvilaksi. 

Olisihan tämä pitänyt arvata - Hirsalan Mari, nuorempi konstaapelimme on hiukan innokas vielä. Ei hän tiedä Kanvikin tapoja hirsalalaisena. Eihän täällä ole koskaan ollut poliisia, saati että sellaista olisi tarvittu. Ainahan jotain pikkukänää on, mutta ei niihin poliisia ole tarvittu. Nyt Mari näyttäisi ratsaavan nämä bileet ennenkuin ovat edes alkaneet.

"Vaikka onkin juhlailta, muistakaa, ettette tarjoile ruotsalaista halloween-juomaa alaikäisille".

"Ruotsalaista?... siis mitä se on)?

"Se on Hallonvin nimeltään ja sen tarjoilu alaikäisille on ankarasti kiellettyä".

"Okei, okei, tarjoillaan vaan Vadelmavii... siis mehua".

"Sitten vielä, alaikäisiä ei saa pelotella, pöydillä ei saa tanssia, yöllä ei saa meluta, plaa, plaa, plaa... ja muistakaa, jos keksitte jotakin muuta, mikä tuntuu sillä hetkellä kivalta, on todenäköisesti kiellettyä. Muistakaa käyttäytyä".

Konstaapeli poistui ja juhlat jatkuivat. Mirjami lauloi ja soitti kitaraa, ja näkyipä kitara pysyvän Masankin käsissä.

Mitäpä Halloween olisi ilman noitaa. Mirjami oli lopettanut esityksensä ja Masa viihdytti juhlaväkeä Mirjamin kitaralla. Ja sitten... Ulko-ovelle ilmestyi noita suuressa, mustassa hatussaan. Kahvilassa hiljeni hetkeksi, pelosta tai jostakin... ainakin se oli hämmentävää.

Juhlat jatkuivat noidan tahdittamana. Äkkiähän se selvisi, että Mirjami vain oli vaihtanut esiintymisasuaan, niinkuin artistit usein tekevät konserteissa. Vaan eipä kauaakaan, kun konstaapeli Hirsala ilmestyi ovelle. "HEI, TUO ON VARMASTI LAITONTA!", hän karjui ja mitähän siitä seurasi.

Siitähän noita ei pitänyt vaan lähti uhkaavan näköisenä kohti konstaapelia. Lähtöhän hälle tuli. Hyvä ettei ollut nokillaan terassin portailla.

Kyllähän siinä naurua riitti. Ei tainnut Mari tietää, kuka oli noitana. mutta juhlat jatkuivat.

Oli tunnelmaa...

...oli haamuja...

... oli pöydällä tanssia ja piiri ympärillä pyöröö ja hyörii...

... ja tulihan konstaapeli Hirsalakin takaisin, voi ei! 
"Kyllä se on niin, että Kantvik ei tarvitse järjestyspoliisia. Tästälähtien olen vain moottoripyöräpoliisi!", Mari tokaisi ja lupasi tulla ensi vuonna mukaan juhlimaan.

Loppuilta (tai yö) menikin sitten leppoisan rennosti ja taisipa aamulla monilla olla janokin. Sellaista se ruotsalainen juhlajuoma, Hallonvin sai aikaiseksi. 

Eipä sitten muuta kuin hyvää Hallonviiniä kaikille :) 

KANTVIKIN ENSIMMÄINEN POLIISI

Minä olen Kantvikin ensimmäinen poliisi, nuorempi konstaapeli Mari Hirsala. Nyt loppui näpistely, nipistely, tirkistely ja kaikki muutkin ly-päätteiset laittomuudet! Tulette tuntemaan tapani! 

Poliisiopiston ajokoe

Hirsalan Mari selvitti poliisiopiston vaikeimmankin tehtävän, eli raskaan poliisimoottoripyörän hallntakokeen. Tätä ei edes kaikki miespuoliset kokelaat onnistuneet selvittämään. Vaikeahan tuo rata on, ei sitä kieltäminen. Mutta ilman tätä koetta ei pääse moottoripyöräpoliisiksi, vaan joutuu tyytymään jalkahommiin, eikä se aina ole kivaa.

Kokeessa piti selvitä kivikossa, kapealla laudalla ja vedessä ajaminen. Jäälle ei tähän vuoden aikaan päässyt ja sitäpaitsi moottoripyöriä ei käytetä talvella.

Ensimmäiseksi oli selvittävä kivikosta kolhimatta pyörää. Lisäksi virhepisteitä tuli, jos jalka osui maahan.

Seuraavana oli laudalla ajoa. Lauta oli kapea, eikä siltä saanut pudota. 

Tähän asti kaikki hyvin. Yksi virhepiste tuli, kun piti vähän avittaa jalalla, takapyörä kun jäi sutimaan laudan reunalle, mutta pyörä pysyi vaivatta laudalla. Tämän jälkeen oli  vielä vedessä ajoa. Ei ollut helppoa sekään, kun ei nähnyt millaisia kiviä ja liukkaita savipaikkoja veden alla oli.

Huh, huh, pyörä on pystyssä ja vaatteet kuivana, mitä nyt lahkeet vähän kastuivat. Sitten vitriini ylös ja sydän pamppaillen kuulemaan tuomarien arviota ajokokeesta. 

 Hyvinhän se meni. Mari selvisi erinomaisella suorituksellaan kirkkaasti. Vain yksi pikkumiinus tuosta jalalla avittamisesta, mutta eipä juuri kukaan selvinnut täysin virhepisteittä. Kantvik oli saamassa oman MP-poliisinsa, nuoremman konstaapelin, Mari Hirsalan tuolta naapurikylästä.

JAPANILAINEN PUISTO

Tässäpä kuvakavalkadi Kantvikin uudesta Japani-puistosta:

Japanilaisella sillalla.

"Millaisia kaloja sieltä tulee?"
"Sushia"
"Eikös sushi ole..."
"Onhan se, mutta nämäkin ovat raakoja kaloja"

Iltahämärässäkin täällä on tunnelmaa

Teehetki  huvimajassa

Teemapaikassa voi kohdata hauskojakin pikkutapahtumia

Kyllä kelpaa olla kantvikilainen :)