SIPI-VENEEN VALMISTUS

Pojat keksivät kivan lahjan Sinille ja Pirpanalle, molemmilla kun on keväällä synttärit peräkkäisinä päivinä. He päättivät rakentaa tyttösille oman veneen. Vielä ei Kantvikin kaverit hoksanneet, että pojat ovat aika paljon poissa viikonloppuisin. Hyvä niin, ettei huhut leviä Sinin ja Pirpanan korviin. Yllätys haihtuisi saman tien.

Näin pitkälle he kerisivät, ennenkuin minäkään huomasin mitään :) 

No, perusrungon kerisivät tehdä, mutta voihan tätä projektia seurata tästä eteenpäin. Edessä on vielä monta vaihetta, helpompia ja vaikeampia. 

Onneksi verstaalla on kunnon työkalut, joilla venen syntyy tuosta vain... vai syntyykö? Se nähdään tämän talven aikana.

No niin, runko on valmina ja sitten se iso homma, laudat. Jokainen lauta on valittava huolella ja höylättävä sitten muotoonsa. Välillä pitää sovittaa ja sitten vähän entrata, jotta kaikki raot lautojen välistä saisi pois.

Ja lopulta kaikki laudat ovatkin paikoillaan. Veneen runko näyttää jo ihan veneeltä :)

Lautojen päät on hiottava huolellisesti, jotta keulapuu istuu hyvin siihen...

... keskituhto on tärkeä - sehän jäykistää rungon keskikohdan, ettei koko veneestä tulisi "pannukakkua"...

... ja tottakai kaikki muukin, peräsin, airot, moottori, potkuriakseli potkuria unohtamatta ja mitähän kaikkea vielä tuleekaan eteen...

... venehän siitä lopulta tuli, eikä yhtään hullumman näköinen. Onhan tämä aito KANTVIKILAINEN PÄHKINÄKULHOVENE  ja upea lahja Sinille ja Pirpanalle.

MIRJAMIN UUSI ASTIASTO

Nyt täytyy kaivaa esiin kiinalainen keittokirja :) 

MINIATYYRIVENEEN RUORIN VALMISTUS

Tässä ohjeessa on käytetty kellosepän sorvia, mutta muunlaisetkin käyvät, kunhan niihin saa riittävän pieniä kappaleita kiinni. Porakoneellakin onnistuu,varsinkin jos sen kanssa voi käyttää "tolppaa". Tämän esimerkin tarkoituksena on olla sorvaustyöohjeena.

1. Ruoriaihion sorvaaminen. Tässä  aihiossa on käytetty 2 X 3 mm:n lentokonevanerin palasta, jotka on liimattu yhteen 6 mm paksuksi levyksi. Palat ovat 35 X 35 mm:n kokoisia. Palat voidaan leikata kulmistaan kahdeksankulmaisiksi, jolloin sorvaaminen on helpompi aloittaa, mutta kokeneempi sorvaaja onnistuu nelikanttisestakin tekemään pyöreän

2. Aihioon porataan pinnoja varten reiät. Ne voidaan merkata esim. parerille piirretyllä mallineella tai, kuten minun sorvissani, käyttää jakorengasta, jossa on 60 reikää. Päädyin 6-pinnaiseen ruoriin, joten hyödynsin joka kymmenennen jakoreiän. Tällä voidaan valita suoraan kaikkia niitä reikä(tappi)määriä, jotka ovat tasalukujaollisia kuudenkymmenen kanssa.

Tässä minulla on itse valmistettu poranohjain. 

3. Porauksen jälkeen kiekon etureunasta sorvataan puuta pois kehäaukon kohdalta niin paljon että poratut reiät ovat kokonaisuudessaan esillä, eli runsaat puoleen väliin kiekon vahvuudesta. 

4. Tämän jälkeen reikiin liimataan tikut pinnoille. Sopivia tikkuja tässä kokoluokassa ovat pienet coctail-tikut. 

5. Tikut katkotaan joko valmiiseen mittaan tai lähelle sitä, jotta jatkosorvauksessa ei tarvitse varoa pitkiä ympäripyöriviä "ansoja". 

6. Kiekko käännetään sorvissa toisinpäin ja toisen puolen kehäaukosta sorvataan puuta pois vastaavasti, kuin kohdassa 3. Tässä sorvauksessa on oltava varovainen, sillä aukon puhjetessa sorvausterä saattaa "haukata". On hyvä muistaa, että kehä jää vain coctail-tikkujen varaan, joiden kestävyys ei ole järin suuri.

7. Puuvalmis ruori.

8. Valmis ruori. Ruorin keskiöna käytin "farkkunepparin" yläosaa, jolla akselin kiinnityksen saa mukavasti peitettyä. 

Mukavaa päiväjatkoa veneentekijöille :) 

M/S MERISIRKKU ( I ja II)

Ensimmäinen versio

Kantvikiin piti saada vesibussi, jotta kaikki pääsisivät nauttimaan saariston ihanuuksista. Eihän Sirkun ja Pulmun pikkuveneeseen mahdu montaakaan matkustajaa, ja sitäpaitsi ei siihen saa ottaakaan liian montaa kyytiin. No, vesibussi tuli ajankohtaiseksi ja siihen valittiin eräs vanha runko, jonka päälle sitten rakennettiin.

Tällainen, vähän vanhahtavan oloinen paatti siitä sitten rakennettiin. Haluttiin tunnelmaa, mutta, mutta... entäs merikelpoisuus? Voittiko tunne ja mieliteot unohtaen fysiikan lait? 

Tosiasia oli, että alus oli erittäin kiikkerä, ja ilman kölipainoja ei olisi pysynyt pystyssä. Kantapään kautta... eikös sitä niin sanota. Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hylätä tämä Merisirkuksi jo nimetty alus ja tilata kokonaan uusi ja pysytellä tällä kertaa fysiikan ja muissakin laeissa.

Toinen versio

Tämä kesähän tässä haaskaantui melkein kokonaan. Parempi sekin, kuin muistokirjoitukset Kantvikin satamassa: "Kantvikin nuoriso hukkui traagisesti huonosti suunnitellun aluksen kaaduttua kevyessä kesätuulessa!". Ei hyvä, joten aloitetaan uuden suunnittelu.

Nyt tehtiin tarkat mittapiirrustukset rungosta ja ylärakenteiden painosta. Mittoja seurattiin orjallisesti, kuten näkyy. Pohjakaaret ovat just, eikä melkein piirustusen mukaisia. Kyllä ny tulee hyvä vene. Ja turvallinen!

Kölistä tehtiin vankka ja moottoria akseleineen sovitettiin valmiiksi, jotta ne tulisivat tarkalleen oikeaan paikkaan...

...kaaret ja köli asetettiin telakan telineisiin "skeletoniksi"...

...skeleton pinnoitettiin vanerilla ja veneen muodot alkoivat hahmottua... 

... ja kansirakenteiden valmistaminen...

ennenkuin rakennettiin ohjaamo ja sisustus matkustajille.

Sitten alkoikin moottoritekniset hommatMoottori piti saada lattian alle, ainakin niin oli suunniteltu. Ja mahtuihan se. Sitten patterikotelo, onhan tämä saasteeton sähkövene. Tiukkaa teki, mutta löytyihän sille paikka, lattian alta sekin ja se on hyvä, niin säästyy tilaa matkustajille. 

Peräsinkin pitää olla, muutoinhan tämä karkaa huitsin nevadaan, tai ainakin naapuri saareen. 

M/S Merisirkku II:n katsastus

Kun kaikki on valmiina - tai ainakin melkein, on syytä katsastaa alus.

Niin, peräsimestä on hyvä aloittaa. Jos se ei toimi, niin silloin varmasti ajaudutaan sinne huitsiin tai naapurisaareen. "Tämä vaikuttaa hyvältä", tuumaa Hanski, joka toimii mm. Kantvikin venekatsastusmiehenä.

Rungon tiiveyskin pitää tarkistaa. Se kuuluu perusasioihin...

... samoin kiinnityslaitteet. Kun monet, monet muutkin asiat on kätrty läpi, ei moittita juuri ollut. No ajovalot olivat vielä asentamatta ja takapään kiinnityslaitteet.

Sitten oli aika tehdä vesikokeet, ei merellä vaan altaassa. Se on vähän niinkuin tuulitunnelikoe, paitsi ei ole puhallinta, eikä putkea, ainoastaan allas täynnä vettä. Ja sitä voidaan keinuttaa ja aiheuttaa keinotekoisen myrskys... tai ainakin aallokon.

Vene kuvattiin vedessä jotta sen kelluvuus ja syväys saatiin tarkastettua. Se kuvattiin jopa alta sukeltajan voimin ja ylhäältä heilikopterista, joten mikään ei kait voi mennä pieleen. Moottorikin vaikutti riittävän tehokkaalta, vaikkei varsinaisesti voitukaan ajaa testiajoja pien altaan vuoksi.

Nyt tähän pitää saada vielä RC-ohjaus, koska... ei kerrota näille, mutta en ihan luota, että he tulisivat takaisin, jos alusta ei voi ohjata sen ulkopuolelta. Sorry epäluulot, mutta lienee syytä epäillä moista :) 

RETKEILYÄ

Metsäretkellä voi vaeltaa vähän kauemmaksikin, mutta silloin on hyvä varustautua paremmin. Ensiksi löytyi autiotalo, mutta mitäs tänään löytyikään?

PIILOPIRTTI

Koskaan ei tiedä, mitä metsästä löytyy. Pulmulle ja Sirkullekin kävi niin, että he löysivät vanhan, hylätyn autiotalon. Uteliaisuus voitti ja pitihän sitä vähän kurkkia sisällekin.

Mökki näytti mielenkiintoiselta ja kaksoset tuumailivat, mitä siihen voisi laittaa, kuinka siitä saisi kotoisan ja kivan piilopaikan. Niinpä ne tuumailut sitten muuttuivat suunnitelmiksi ja pian he olivat täydessä touhussa. Ikkunat löytyivät sopivasti ja iltapäivällä oltiinkin jo sisustamassa, sisällä kun haluttiin säilyttää alkuperäinen ilme. 

Yläkertaan piti saada sänky. Se eivoinut olla kauhean korkea, kun katto oli matalalla - ainakin reunoissa. Matala, futon-tyyppinen sänkyhän sinne tuli ja sitten alakertaan.

Pari jakkaraa, pöytä ja jonkinlainen työpöytäkin olisi hyvä. Pian ne löytyivät ja ovatkin jo mökissä. Alkaa olla viihtyisää. Tänne on kiva tulla, kun haluaa retkeillä luonnossa, olla rauhassa kaikelta kylän hälinältä ja ainaiselta kiireeltä, jos Kantvikissa nyt sellaista sattuisi olemaan. Täältä voi lähteä lähirantaan ongelle, voi samoilla metsässä ja tarkkailla lintuja ja muita eläimiä. Karhuja Kantvisissa ei sentään ole, eikä susia. 

"No nyt meillä on oma piilopirtti!" , Pulmu tokaisi katsellessaan heidän aikaansaannoksiaan.

"Tästä tuli hieno", Sirkku täydensi onnellisena.

HYVÄÄ KESÄÄ! 

UUSI CAFE KANTVIK AVATTU

Vihdoinkin Kantvikin uusi monitoimikeskus on siinä mallissa, että kahvila saatiin avatuksi Vapuksi. Kaikki muut toiminnot siirtyvät kyllä ehkäpä keasäkuun puolelle, mutta Cafe Kantvikia on kaivattu siitä asti, kun vanha kahvila purettiin. Samalla vietetiin avajaisetkin, vaikka onhan tuolla voinut jo limulla käydä muutamana päivänä. Tulossa onkin sitten riehakkaat bailut.

Illansuussa väkeä alkoi tulla kahvilan eteen, jossa Mirjami Makea, tuo illan solisti myi hyväntekeväisyysilmapalloja. 

Sinihän sieltä ensimmäisenä saapui...

... ja Pirpana hänen jalanjäljissään.

Mirjami M. tai Makea, niinkuin hänen koko nimensä kuuluu, möi palloja lähes jokaiselle, kunnes ne loppuivat kesken, muttei se mitään. Jos hänellä olisi ollut enemmän palloja, hän olisi voinut lentää niiden nosteessa pois ja mitäs sitten olisi tapahtunut. Tämän hyväntekeväisyysmyynnin tuotot menivät kuitenkin - mihinkäs muualle, kuin tähän monitoimikeskukseen. Olihan sen ehtona, että paikallinen väki osallistuu jollakin tapaa tämän valmistumiseen, ja mikäpä olisi ollut tähän kohtaan parempi keino.

Hennakin sieltä tuli. Hän on hiljattain muuttanut Orimattilasta Kantvikiin, kun ei se joulupukki tuonutkaan hänelle juna-asemaa, ainakaan viime jouluksi, vaikka lupasi, niin parempi sitten muuttaa pois. (Henna ja Hennan rautatieasema on kuin kuuma nakki Orimattilassa. Henna on tuleva asuinalue oikoradan varressa).

Pasi-Anssikin tuli... hetkinen, onkos tuo... no onhan se, mutta hyvin on naamoitunut lasein ja viiksin.

Seuraavaksi Mortti ilmestyi paikalle. Eipä näytä tuossa asussa nörtiltä :) ...

... ja heti Mortin perään saapui Sirkku ja Pulmu aika hillityissä vappukoristeissa.

Kantvikissa on traditiona... tai siis toivotaan että tulee jatkossa traditioksi päästää ilmapallot taivaalle, kun kaikki asiakkaat ovat saapuneet. Tämähän on ensimmäinen kerta, joten ei vielä voi oikein traditiosta puhua. Sitten Mirjami M. leikkasi narut poikki ja pallot kauas karkasivat. Joissakin on mukana Hauskaa Vappua-lappunen löytäjän iloksi.

Ilmapallot sidottiin terassin kaiteeseen...

... josta Mirjami M. leikkasi niiden narut poikki ja pallot vapautuivat taivaan tuuliin.

Vihdoinkin pöytiin tuotiin limua ja Pulmupullia. Pulmupullia ei ole aiemmin tarjoiltu muualla, kuin Pulmun vieraille ja tutuille. Nyt niitä saatiin oikein kahvilan listoille. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään jokapäiväisiä voipullia, vaan erityisesti mukaviin tilaisuuksiin tarkoitettuja. Nyt ne toimivat ikäänkuin tippaleipien tilalla.

Mirjami M. aloitti soittamalla kitarallaan ja laulaen joitakin mukavia kappaleita saadakseen porukan vapautumaan ja nauttimaan illasta. 

Pulmupullat menivät nopeasti, eikä pian ollut kuin neljä pullaa jäljellä tiskillä. Juhlat jatkuivat.

Mirjami Makean esityksia on aina mukava seurata. Hän on niin hyvä ja taitava artisti.

Tässä vielä pieni kuvakavalkadi Mirjamin illasta.

Välillä laulettiin...

... välillä soitettiin...

... taukojakaan ei unohdettu...

... ja taas lulettiin...

...pääsipä Pirpanakin Mirjamia säestämään.

Ei ole helppoa artistin elämäkään, mutta antoisaa se varmasti on :)

Juhlat, nämäkin loppuivat aikanaan, ja juhlien riehakkuus näytti sen pahemman puolensa. Kaamea siivo! Meinasi siinä baarinpitäjän kädet nousta pystyyn, niin hirveä sotku niistä jäi. Serpentiinejä joka paikassa, tuoleja nurin ja sikinsokin, limuläiskiä vähän joka pöydässä ja... onneksi laseja ei ollut särkynyt, eikä pulloja, joten kait se käytävä harjan varteen.

Niin oli rankka siivousurakka, että... Voihan tässäkin tirsat ottaa, että jaksaa sitten poistua yöunille.

HYVÄÄ VAPPUA!