Talviunien jälkeen

Siirryttiin Sirkun kaa sujuvasti talviunilta kevätväsymykseen. 

No vitsi, vitsi, me ollaan vaan niin ujoja! 

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ

t. Kantvikin kaverit

"CAFE KANTVIK"-TUOLIEN VALMISTUS

Näiden tuolien malli syntyi sattumalta, kun vaimoni kanssa kiertelimme eräässä suuressa myymälässä, ja kassalla oli poistettavia rannekoruja, sellaisia leveitä, seosmetallisia ja reunastaan aukiolevia takorannerenkaita. Laatikon päällä lappu "Saa ottaa". Otimme kaksi, valitettavasti vain kaksi, vaikka mahdollisuus olisi ollut useampaankin - "kappaletta / asiakas" ei ollut ainakaan näkyvissä. Tuollaisen renkaan näkeminen antoi kuitenkin ahaa-elämyksen. - näistä syntyisi Cafe Kantik-kahvilaan upeat tuolit, oikeat ravintolatuolit, ja tästä se lähti.

1. TUOLIN RAAMI

Renkaan keskelle kiinnitetään maalarinteippi, johon piirretään katkaisulinja.

 Ilman teippiä tuohon taottuun pintaan ei saa riittävän hyvin merkittyä sahauslinjaa.

2. PUUOSAT

Tuolin pohja, sekä istuinosa leikataan 3 mm:n vanerista tai balsasta kiekot, jotka ovat hiukan suurempia, kuin renkaan sisämitta. Minä leikkasin renkaan ulkomittaa sablunana käyttäen. Tämä siksi, että istuin olisi napakasti kiinni pelkällä puristusvoimalla. Kiekkoja tarvitaan kaksi kappaletta / tuoli. Kuvassa oleva "siipiratas"  on lyhyistä 3X15 mm rimasta (Bilteman sytyketikkuja). Ei ole väliä, mihin muotoon nämä tuet laitetaan, sillä niiden ainoa tarkoitus on kohottaa istuin osa oikealle korkeudelle. Kiekot liimataa yhteen. Tämä paketti toimii istuimena ja pohjana.

3. ISTUINOSAN KOKOAMINEN

Liimattu kiekko verhoillaan ensiksi maalarinteipillä. Koska kiekon reuna on ontto, on se teipattava melko tiukaksi, ettei verhoilukangas painuisi lommolle. Reunan voi myös viiluttaa tiiviiksi. Tämä teippaaminen on kuitenkin edullinen ja helppo toteuttaa. Reunahan verhoillaan kankaalla, eikä näkyville jää tätä rakennetta. 

4. RUNGON VERHOILU

Metallirungon sisäpintaan kiinnitetään kaksipuolista teippiä kuvan mukaisesti. Myös verhoilukankaan yläkäänne teipataan (voi myös ommella, jos haluaa näkyvän sauman). Kangas liimataan kuvan mukaisesti niin, että käännetty yläreuna on hiukan metallireunan yli.

5. VALMIS TUOLI

Istuinkiekko työnnetään ylhäältä päin runkokehikon sisälle. Samalla kannattaa venyttää hiukan rengasta, jotta kiekko uppoaa sinne ryttäämättä kehikon verhoilukangasta. Kiekkoa ei kiinnitetä mitenkään, vaan se pysyy puristustiukkuudella.

CAFE KANTVIK REMONTISSA

Cafe Kantvikissa on menossa iso remontti. Johan tuo olikin aika vanhahtavan oloinen. Tällaiselta se näytti ennen päivitystä.

Iso urakka noiden puolipaneelien kanssa. Koko ajan on seurattava, että paneelilaudat pysyvät pystysuorassa

Hitaasti, mutta varmasti homma etenee...

.. kunnes on loppusivouksen aika

Se on siinä. Maalia vielä joku päivä ja sitten uuden kalusteet. Kyllä kelpaa.

Nyt on sitten uudet mööpelitkin tulleet ja ne pitää siirtää paikoilleen

"Mitähän tytötottaisivat?", Mortti kysyi 

Mutta, mutta... eihän vielä voi mitään ottaa, kun kahvilassa ei ole vielä mitään. Kyllä Mortti sai nyt vedettyä koko poppoota nekusta, heh, heh! 

HYVÄÄ HUOMENTA!

Tänään on maalikuun neljäs päivä ja Kantvikissa kaikki hyvin! 

KANOOTTI

Se on tosiaankin niin, että kesää tässä odotellaan. Nyt pitää saada kanoottikin. 

Jos kerran päästään vesibussilla saareen, pitäähän siellä olla monipuolista tekemistäkin. 

Nyt tuli vaan mieleen melominen, eli tarvitaan kanootti. Tästä se lähtee:

On se nyt hätä päästä meloskelemaan. Pelkällä raakineellakin pitää kuivaharjoitella Punaisella merellä, vai olisikohan tuo pöytäliina.

Jotta kanootti olisi turvallinen ja kestävä, pitää rakentaa kannen alle tulevia tukirakenteita.

Ja pakkohan se on taas testata, mahtuuko siihen vieläkin kaksi melojaa.

Melat. Näistä Lidlin pääsiäismunapakkauksen lusikoista tulikin hyvät lavat meloihin. Näistä ne muksut kai idean kanoottiin saivat... luulisin... uskoisin... joo, niin sen täytyy olla.

Ennenkuin kanootti voidaan ottaa käyttöön, sille on tehtävä erilaisia vesikokeita. Pitäähän kanootin olla turvallinen erilaisissa olosuhteissa. Se käytettiin "tuulitunnelissa", mutta kun tytöt ovat niin keveitä, ei voitu käyttää puhallusta ollenkaan, etteivät he olisi lentäneet huitsin opneesiin asti. Siispä tyydyttiin keikuttelu-, pikkuaallokko- ja muihin strategisiin testeihin ja hyvältähän tuo vaikutti (ettei vaan testituloksia olisi manipuloitu :) )  

 Kanootin mittatiedot:

pituus                                      41,5 cm  

leveys                                        8,0 cm

 paino                                       104 g

paino                                        170 g matkustajineen

syväys                                   n. 11 mm matkustajineen

*     *      *      *      *

Hyvinhän tuo näkyy uivan

Ei muuta kuin kesänodottelua

VESIBUSSI

KantYacht-veistämöltä on valmistumassa vesibussi, jotta kantvikilaiset pääsevät mukavasti saaristoon kesänviettoon. Kyllä elämä helpottuu kivasti.

Tämän näköinen tästä 16 + 1 paikkaisesta vesibussista tulee.

Tässä on alakerran penkit. Ne saa irti, jos pitää korjata pohjaa.

Ai niin, tämähän onkin ruori. Vähän hassulta näyttää, kun tää on vielä kyljellään.

Tämä on masto.

Ahaa, tämä onkin vähän erilainen, kuin piirustuksissa. Tähän tulee kaksi istuinta takakannelle.

Mukavanoloinen tästä kajuutastakin tulee.

Pilkillä (esivalmisteluista)

Pilkillä - blogitekstin ja kuvien valmisteluun piti valmistaa muutamia juttuja etukäteen. Vaikka en yleensä kuvaa mitenkään näitä esivalmisteluja, niin nyt teen poikkeuksen.

Pulmu ja Sirkku olivat valmiina vaatetusta myöten. Koska kuvauspaikaksi päätimme vaimoni kanssa piha ja aito jää, oli edellisillalla laitettava "vesi jäätymään", eli matalalle metallivadille vettä, muovipurkki avantoreiän kohdalle ja vati terassille jäähtymään.

Aamulla jää oli tämännäköistä. Muovipurkin poistaminen oli aika haastavaa, koska jään välissä oli vielä vettä. Toisaalta, olisiko purkkia saanut pois rikkomatta jäätä, mikäli se olisi läpijäätynyt. 

Vielä oli kehiteltävä jääkaira, pilkkionki ja pilkkijakkara, sekä tietysti silikonikalalle koukku suuhun. 

Pilkkionki on lyhyt pätkä tikkarin tikkua, jonka päähän porattiin pieni reikä ja siihen rautalanka, jossa lenkki toisessa päässä. Siimakelana pieni neppari ja koko komeus liimattiin lapaseen siten, että nuken käsi vaikuttaisi olevan nyrkissä. Näin onki pysyi hyvin kädessä ja se tosiaan näytti siltä, että käsi olisi puristettuna ongen kahvaan.

Jääkaira on myös tikkarin tikku, jonka päällä alumiinifoliota kaksipuolisella teipillä kiinnitettynä. Yläpäähän liimattuna tikunpätkä vääntövarreksi ja kairan kiereiteitä markkeeraa rautalanka. Kokonaisuutena hyvin simppeli, mutta antaa kyllä mielikuvan jääkairasta.

Pilkkijakkaran runko on kahdesta rautalangan pätkästä taivutellut neliöt, jotka on kiinnitetty ristiin langalla ja liimalla. Istuinosana valmis nauha, joka ommeltu renkaaksi. 

Kaikessa simppeliydessään tähän meni runsaasti aikaa. Jo ideointivaiheessa piti olla jonkinlainen kuva siitä, kuinka kokonaisuuden saisi toimimaan. Eihän tässä vaiheessa ollut vielä varmaa, saisiko jään ehjänä irti vadista ja muovipurkin pois. 

Tulos oli sitten tämän näköinen: 

PILKILLÄ

Onhan sitä edes kerran talvessa käytävä pilkillä. Onneksi lauhan helmikuun pulivälissä tuli senverran pakkasia, että uskalsi mennä jäälle. Sirkulla ja Pulmulla onkin pilkkipaikka lähellä, joten ei kun jäälle.

Mutta tytötpä kokivatkin siellä yllätyksen. Ei. eivät he pudonneet jäihin, se ei ole se yllätys. He suuntasivat suunnilleen samaan paikkaan kuin edellisvuosinakin, koska sieltä on aina saanut kalaa. Porattiin reikä jäähän ja istuuduttiin pilkkijakkaralle. Eikä kauaakaan, kun jo tärppäsi. Ja mitäs sitten tapahtuikaan...

Johan tärppäsi

Taitaa olla...

... melkoinen vonkale...

... ja onhan se, ei tällaisia ole ennen täältä tullut.

LUIKEROTURSKA, vai mikä lie, mutta iso se on!

Eipä tämänvuotinen pilkkiretki ihan heti unohdu. Tämä on ihka ensimmäinen kerta, kun avannosta saa kalan, joka pitää kuvata neljän käden päällä, mutta sehän sopii kaksosille. Kyllä Kantvikin kalamiehet on nyt kateita, kun he eivät ole saaneet koskaan näin isoa kalaa!