Taas sataa!

Piti ruveta maalaamaan, mutta kun taas sataa! Ei siitä nyt tule yhtään mitään. Pitää keksiä muuta tekemistä. "Mennään vaikka sauvakävelylle", Pulmu ehdotteli. Juuri nyt ei satanut, joten he hilpasivat leikkikentän reunalle, josta lähti hyviä polkuja pitkin Kantvikin ympäristöä.

No niin! Kuinkas muuten, taas se sade alkoi. Nyt on keksittävä jotakin muuta. 

Hetken he  pohtivat erilaisia vaihtoehtoja. "Mennään keilaamaan!", Sirkku huudahti innoissaan. "Joo, hohtokeilaamaan!", Pulmu riemuitsi. Siitä he sitten riensivät samantien keilahallille.

Sirkku sai arvalla aloitusvuoron. hän valitsi pallon, joka istui hyvin hänen sormiinsa. Sitten hän pyyhki pallon, jotta se olisi hyvin tasapainoinen. Hän oli itsevarma ja määrätietoinen, ikäänkuin tämä olisi hänen bravuurilajinsa. No, olihan hän jonkun kerran keilannut aikaisemminkin ja tehnyt kaatojakin.

Sitten hän asettui radan päähän, etsi sormella osoittaen linjan keiloille, ja asetui huolellisesti lähtöasentoon. Askelet, pallo taakse, viimeinen askel...

... jyrähti ja samnalla meni sähköt! Pallo kyllä lähti ja mikäli siinä jyrinässä oli mahdollista kuulla, pallo osui kyllä johonkin. Melkoinen kolina sieltä radan päästä kuuluikin.

Ei siitä keilailusta tällä kertaa mitään tullut. Niinpä he suuntasivat seinäkiipeilyhalliin. Siellä oli ainakin isot ikkunat, että jotain näki ilman sähkövalojakin.

Kiipeily sujui kuin ammattilaisilta, vaikka radanpitäjä ei laskenutkaan heitä isolle kiipeilyseinälle, koska he olivat ensikertalaisia. Höh! He olivat pienen ikänsä kiipeilleet Kantvikin ja Porkkalanniemen kallioilla eväskorit mukanaan. Kyllä he idean tunsivat, kiinni otetaan siitä, mistä saadaan, eikä saa pudota. Täällä oli turvavaljaat, mutta ei niitä Porkkalan alueen kallioilla ole, eikä olla koskaan pudottu. Nooh, joskus on kyllä tullut joku mustelma. 

Että tällaista tänään! Jospa maanantaina päästäisiin maalaushommiin. Hei taas!

Kattotyöt

Vihdoinkin uimahuone alkaa olla harjakorkeudessaan. Johan tässä on muutama viikko pakerrettukin, sahattu lautoja, lastattu peräkärryä, suunniteltu ja aherreltu oikein olan takaa ja tulos näkyy. 

Kattoa valmistuu reippaaseen tahtiin, eikä aikaakaan, kun ollaan jo viimeisessä laudassa. Se on juhlahetki, eli nautitaan mansikoista, eikä mistä vaan mansikoista. Nämä ovat oikeita jättiläismansikoita!

Kylläpä nyt ramasee, vaan mikäpä tässä on ollessa. Katto päällä ja mansikka maistuu vieläkin suussa. Kyllä oli hyvää. Nyt me vähän levätään, hei! :) 

Shoppailua

Johan eilen oli puhetta tästä päivästä. Rakennusaikataulu on jopa edellä, joten tänään mentiin sitten shoppailemaan. Ne purjehduskilpailutkin on tulossa, ja vaatteita - mitäpä muuta tytöt kaipaavat tällaiseen tilaisuuteen - tietystä merihenkisiä vaatteita, ja nyt ne on sitten hankittu.  

"Arvatkaapas, missä me käytiin shoppailemassa", Sirkku tokaisi sillain salakavalasti. Hänellä oli palava halu esitellä uutukaisen, upean meriasun ja... 

"Näytetään niille!", Pulmu oli innoissaan.

"Ei takuulla näytetä!", Sirkku vastasi toruvasti. "Nämä näytetään vasta purjehduskilpailussa. Sinne tulee paljon väkeä Suomesta ja ulkomailta. Varmaan tuolta laivastoasemaltakin tulee meripoikia, hih!".

En voi minäkään paljastaa, en oikeastaan tiedäkään, koska ei sinne tällaisia vanhoja ukkeleita huolittu mukaan. Ihan itse tytöt kävivät ostoksilla ja valitsivat, mitä mieli teki. Nyt ei voi muuta kuin odottelella viikon verran. Huomenna on kuitenkin jatkettava uimahuoneen valmistamista, muuten kesä loppuu ennen sen valmistumista. Hei taas!

Uimahuoneen rakentaminen alkaa

Nyt kun laituri ja rakennustelineet on kunnossa, alkaa se pääurakka. Kantvikin kaksoset ovatkin jo vähän malttamattomina odotelleet tätä päivää, ja kait siksi näitä vahinkojakin sattui viikonlopun aikana. Hetken pyöriteltyään rakennussuunnitelmaa ajatuksissaan, he ryhtyvät hommiin.

Saha viuhui ja vasara paukkui niin että heikompaa hirvitti. Ei siinä liikoja taukoja pidelty, painettiin vaan täysillä. 

Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen seinä oli pystyssä. Pieni hengähdystauko ja ei kun jatkamaan niin kauan, kun sää on sopiva, ei liian kuuma, ei kylmä eikä sada. Se sade, niin se on pahinta. mitä rakennustöissä voi olla. Telineet tulevat liukkaiksi, vaatteet kastuu ja saa nuhan.

Nyt ei ole nuhasta, eikä sateesta tietoakaan, joten jatketaan.

Koko päivä siinä meni, mutta nyt oltiin hyvin aikataulussa. Niin hyvin, että huomenna lähdetään shoppailemaan. Onhan loppukuusta tulossa suuret purjehduskilpailut Kantvikiin, ja niitä ei missata. Täytyy tehdä hankintoja, uusia vaatteita ja muuta rekvisiittaa. Onhan jääkiekkoilijoillakin... tai siis faneilla sellaisia paitoja, joissa on sellainen juustokolmiota muistuttava kuva edessä. Mekin hankitään jotain merihenkistä.

Ai niin, pitää myös käydä maalikaupassa valitsemassa värit tähän uimahuoneeseen. Hei taas, me mennään nyt huilimaan!

Pirteätä maanantaipäivää!

Nyt on viikonloppu levätty, mitä nyt lauantaina pudottu Ruutulampeen ja sunnutaina Pulmulta hajosi aurinkolasit. Muuten viikonloppu meni ihan mukavasti.

Voihan hapanimelä! Vieläkö näissä laseissa on takuu voimassa?

Mutta nyt ollaan pirteänä työmaalla. Sahataan naulataan ja lauletaan niinkuin mainoksessa: "Vasara ja nauloja!". Iloinen mieli ja hyvä tunnelma, silloin tulee hyvää jälkeä ja reippaasti.

Ennenkuin uimahuonetta pääsee rakentamaan, täytyy olla kunnon rakennustelineet. Eihän tällaiset pikkutytöt yllä muuten juurikaan ikkunalautaa korkeammalle. Sirkku, tuo rämäkämpi kaksosista, kiipeää telineen päälle naulaamaan kansilautoja kiinni. Vaati hiukan uskallusta nousta sinne, kun se huojui siinä vaiheessa vielä aika paljon. Nyt se on kuitenkin tukeva ja asiallinen teline.

Välillä joutui sahahommiinkin. Vaikka Sepeteuksen sahalla sahattiin iso kasa määrämittaisia, ei kaikkea voinut sahata ihan valmiiksi. Ei kun justeeri töihin!

Kyllä se siitä. Jatketaan huomenna, hei taas!

Lauantai 11. päivänä 2015

Tänään on lauantai ja Kantvikin kaksosillakin vapaapäivä. Tytöt menivät kuitenkin aamusta katsastamaan viikon aikaansaannoksia. Paljon sitä onkin syntynyt, kiitos vaihtelevista sääoloista huolimatta. On asennettu pilarit, rakennettu kansikehikko ja laudoitettukin se. Kaikki alkaa olla valmiina pääurakkaan, eli uimahuoneen rakentamiselle. Työmaakin on siistitty viimeisen päälle.

Hyvältä näyttää, mutta sitten tapahtuu jotakin odottamatonta. Ykskaks tytöt ovat vedessä. Pulmu pääsee ennen Sirkkua takaisin laiturille. Hänen toinen kenkäkinsäkin on lentänyt aivan laiturin kärkeen. Pian Sirkkukin pääsi kuiville. Eipä siinä mitenkään käynyt. Vesi oli lämmintä, miksei olisi ollut, onhan nyt heinäkuu.

Eipä sitten muuta, kuin hyvää viikonloppua kaikille! 

Laiturin kansi

Kylläpä se eilinen veneen hyppyyttäminen teki hyvää. Aamutuimaan on syntynyt näin paljon laituria, mitä nyt Sirkku meinasi kolmesti pudota Ruutulampeen naulatessaan noita veden päällä olevia lautoja, ja olihan Pulmukin kerran nokillaan, mutta ei siinä sen kummempia tapahtunut. Vähän vahingoniloa puolin jos toisinkin. 

Tässä vaiheessa voikin hyvin vähän hengähtää, ja ihailla oman käden töitä.

Päivän työt ovat pulkassa ja on aika mennä huilimaan ja nauttimaan illasta. Ai niin, työkalut pitää kuitenkin viedä varastoon ja se meinasi unohtua. Pulmu ehtikin jo istuutua skootterin satulaan, kun Sirkku kävi vielä hakemassa pakin työmaalta. 

Mitähän huomanna tapahtuu, nähdään huomenna! Tyhjentävästi sanottu! :) 

Terveisiä Porkkalanselältä

Iltapäivällä Sirkku ja Pulmu kävivät vähän rentoutumassa, eli hyppyyttämässä Riva-venettään Porkkalanselän mainingeilla. Se on suurta hupia näille tyttösille. Nyt he ovat jo tulossa takaisin kohti Kantvikin laiva- ja venesatamaa, jossa ei saa hurjastella. 

Tämä heidän Riva-veneensä on runsaat 10-vuotta vanha mahonkivene.

Huomenna voikin sitten pirteänä ja rentoutuneena mennä uimahuonetyömaalle, jossa riittää hommia vielä pitkäksi aikaa. 

Vesillä oli kivaa !

Veneen hypyttäminen on näin vauhdikkaan näköistä pomputtelua, JIHUUU !!!

Siitä se lähtee

Nyt kun mittaukset on tehty ja tolppien paikat merkitty suunnilleen oikeille paikoille, voi rakennustyöt alkaa. Sepeteus vähän ihmetteli näitä suunnilleen-merkintöjä ja kysäisikin Sirkulta ja Pulmulta siitä:

"Eikös merkintöjen pitäisi olla juuri oikeissa paikoissa, eikä suunnilleen?".

"Noilla tietyömaan äijilläkin ne on vain suunnilleen", Sirkku tokaisi.

"Kuinka niin?", Sepeteus uteli.

"No yksikin tikku...", Sirkkua nauratti niin, ettei meinannut saada sanotuksi.

"Yksi tikku... kun ne löi sen maahan, hah, hah! Niin, vesi roiskahti kun se osui vesiputkeen!".

Aiheuttihan se vähän huoliakin. Entäs jos ei sada ja vesi on poikki? Milläs sitten täytetään Ruutulampi?. Onneksi ne keksivät laittaa korkin siihen kepin tekemään reikään.

Mutta tänään on uusi päivä. Kiva, kun tytöt saivat valmistella perustuspaalut sahan pihalla. Ensiksi niihin piti porata kiinnitysreijät. eihän ne itsesssään pysyisi pystyssä.

Sirkku poraa ja Pulmu opastaa, jotta reikä tulisi suoraan paalun päähän.

Sitten paaluista koottiin sellainen elementti, jonka Sahasen ukko lupasi toimittaa pikinmiten lammelle. "Se tekee sitten kaksi sokeripullaa", Sahanen tokaisi naurahtaen.

Pilarielementin kokoaminen

Siitä se sitten lähtee. Pilarien asennus on jo täydessä käynnissä, eikä menee kauaakaan, kun tähän nousee laiturikannen runko. Sitä odotellessa, hauskaa päivänjatkoa!

Maamittarit

Eilinen sade on hellittänyt ainakin toistaiseksi. Niinpä Sirkku ja Pulmu - hyvä kun muistivat - menivät tulevalle rakennustyömaalle mittahommiin. Olivat varmaankin nähneet liki pihapiirissä pyörivät rakennusmiehet ja tientekijät ja heidän mittailevan niillä hienoilla vehkeillään.

Työmaan maamittarit tiirailivat kiikarinsa läpi, kun toinen piti keppiä pystyssä. Pitihän heidänkin mitata uimahuoneensa paikka, tottakai.

Sirkku sai kepinpitoviran ja Pulmu luvan kiikaroida. Sirkku sanoi, ettei Pulmu kuitenkaan olisi pitänyt sitä keppiä ihan suorassa, joten se oli hyvin vaativa virka. 

Eipä tuo keppi aivan suorassa ole, mutta ehkäpä Sirkku vasta asettelee sitä paikoilleen :) 

Pulmu oli tarkkana. Hän nosti kypäränkin lähes takaraivolle, ettei se häiritsisi mittausta. Sehän on tekniikkalaji, kyllä Pulmu se tietää. 

Mittaukset on tehty, joten nyt heidän täytyy rietää piirustuspöydän ääreen ja analysoida mittaustulokset. Hei huomiseen!

Sadepäivä

Vettä sataa! Voi itku. Pitäisi päästä rakennuspuuhiin ja ÄKKIÄ! Pulmu on valmiina, mutta kun...

Eihän siitä mitään tule. Sadeviitta on tiellä ja repeää, kun se tarttuu laudantikkuihin. Eihän tuossa asussa voi töitä tehdä, ei ainakaan rakennustöitä. Ja sitäpaitsi; Sepeteus Sahanen sanoi, että ensiksi on hankittava haalarit ja avojaloin ei sitten mennä sinne työmaalle. No, nyt on hyvä ilma lähteä hankkimaan kunnon haalarit, eikös vaan?

Kokeillaan sitten huomenna, jos sää vähän paranee. 

Iltapäivän päivitys:

Hei Sepeteus, me ollaan valmiina raksalle! Loppuis jo toi sade :( 

Lautakuorma Ruutulammella

Tänään on maanantai ja heti aamusta Pulmu ja Sirkku riensivät Ruutulammelle katsomaan, josko Sepeteus Sahanen olisi jo tuonut lautakuorman. Voi sitä riemua, kun he näkivät jo kaukaa, että perävaunu oli aivan lammen rannassa.

He riensivät rantaan asti, istuutuivat kiville ja katselivat hetken tätä ihanuutta, ennenkuin ryhtyivät purkamaan lautakuormaa.

Tytöt purkivat kuorman Sepeteuksen tuomalle lavalle, jollaisia hänellä on sahalla vaikka kuinka monta. Se oli lämmintä hommaa, ihan kuin lastaaminen. Onneksi näin aamusta ilma oli vähän viileämpää. 

Kun laudat olivat pinottuna, tytöt olivat riemuissaan. He tanssahtelivat lautapinon ympärillä ja lauloivat, nauroivat ja iloitsivat sydämensa kyllyydestä. Heidän suuri unelmansa oli täyttymässä. 

Sitten Sirkku kiipesi kivikasan korkeimmalle kohdalle, nosti kätensä ylös kuin voton merkiksi ja kajautti niin, että läheisen tietyömaan koneetkin pysähtyivät hetkeksi:

I LOVE YOU SEPETEUS!