Lauantai 11. päivänä 2015

Tänään on lauantai ja Kantvikin kaksosillakin vapaapäivä. Tytöt menivät kuitenkin aamusta katsastamaan viikon aikaansaannoksia. Paljon sitä onkin syntynyt, kiitos vaihtelevista sääoloista huolimatta. On asennettu pilarit, rakennettu kansikehikko ja laudoitettukin se. Kaikki alkaa olla valmiina pääurakkaan, eli uimahuoneen rakentamiselle. Työmaakin on siistitty viimeisen päälle.

Hyvältä näyttää, mutta sitten tapahtuu jotakin odottamatonta. Ykskaks tytöt ovat vedessä. Pulmu pääsee ennen Sirkkua takaisin laiturille. Hänen toinen kenkäkinsäkin on lentänyt aivan laiturin kärkeen. Pian Sirkkukin pääsi kuiville. Eipä siinä mitenkään käynyt. Vesi oli lämmintä, miksei olisi ollut, onhan nyt heinäkuu.

Eipä sitten muuta, kuin hyvää viikonloppua kaikille! 

Laiturin kansi

Kylläpä se eilinen veneen hyppyyttäminen teki hyvää. Aamutuimaan on syntynyt näin paljon laituria, mitä nyt Sirkku meinasi kolmesti pudota Ruutulampeen naulatessaan noita veden päällä olevia lautoja, ja olihan Pulmukin kerran nokillaan, mutta ei siinä sen kummempia tapahtunut. Vähän vahingoniloa puolin jos toisinkin. 

Tässä vaiheessa voikin hyvin vähän hengähtää, ja ihailla oman käden töitä.

Päivän työt ovat pulkassa ja on aika mennä huilimaan ja nauttimaan illasta. Ai niin, työkalut pitää kuitenkin viedä varastoon ja se meinasi unohtua. Pulmu ehtikin jo istuutua skootterin satulaan, kun Sirkku kävi vielä hakemassa pakin työmaalta. 

Mitähän huomanna tapahtuu, nähdään huomenna! Tyhjentävästi sanottu! :) 

Terveisiä Porkkalanselältä

Iltapäivällä Sirkku ja Pulmu kävivät vähän rentoutumassa, eli hyppyyttämässä Riva-venettään Porkkalanselän mainingeilla. Se on suurta hupia näille tyttösille. Nyt he ovat jo tulossa takaisin kohti Kantvikin laiva- ja venesatamaa, jossa ei saa hurjastella. 

Tämä heidän Riva-veneensä on runsaat 10-vuotta vanha mahonkivene.

Huomenna voikin sitten pirteänä ja rentoutuneena mennä uimahuonetyömaalle, jossa riittää hommia vielä pitkäksi aikaa. 

Vesillä oli kivaa !

Veneen hypyttäminen on näin vauhdikkaan näköistä pomputtelua, JIHUUU !!!

Siitä se lähtee

Nyt kun mittaukset on tehty ja tolppien paikat merkitty suunnilleen oikeille paikoille, voi rakennustyöt alkaa. Sepeteus vähän ihmetteli näitä suunnilleen-merkintöjä ja kysäisikin Sirkulta ja Pulmulta siitä:

"Eikös merkintöjen pitäisi olla juuri oikeissa paikoissa, eikä suunnilleen?".

"Noilla tietyömaan äijilläkin ne on vain suunnilleen", Sirkku tokaisi.

"Kuinka niin?", Sepeteus uteli.

"No yksikin tikku...", Sirkkua nauratti niin, ettei meinannut saada sanotuksi.

"Yksi tikku... kun ne löi sen maahan, hah, hah! Niin, vesi roiskahti kun se osui vesiputkeen!".

Aiheuttihan se vähän huoliakin. Entäs jos ei sada ja vesi on poikki? Milläs sitten täytetään Ruutulampi?. Onneksi ne keksivät laittaa korkin siihen kepin tekemään reikään.

Mutta tänään on uusi päivä. Kiva, kun tytöt saivat valmistella perustuspaalut sahan pihalla. Ensiksi niihin piti porata kiinnitysreijät. eihän ne itsesssään pysyisi pystyssä.

Sirkku poraa ja Pulmu opastaa, jotta reikä tulisi suoraan paalun päähän.

Sitten paaluista koottiin sellainen elementti, jonka Sahasen ukko lupasi toimittaa pikinmiten lammelle. "Se tekee sitten kaksi sokeripullaa", Sahanen tokaisi naurahtaen.

Pilarielementin kokoaminen

Siitä se sitten lähtee. Pilarien asennus on jo täydessä käynnissä, eikä menee kauaakaan, kun tähän nousee laiturikannen runko. Sitä odotellessa, hauskaa päivänjatkoa!

Maamittarit

Eilinen sade on hellittänyt ainakin toistaiseksi. Niinpä Sirkku ja Pulmu - hyvä kun muistivat - menivät tulevalle rakennustyömaalle mittahommiin. Olivat varmaankin nähneet liki pihapiirissä pyörivät rakennusmiehet ja tientekijät ja heidän mittailevan niillä hienoilla vehkeillään.

Työmaan maamittarit tiirailivat kiikarinsa läpi, kun toinen piti keppiä pystyssä. Pitihän heidänkin mitata uimahuoneensa paikka, tottakai.

Sirkku sai kepinpitoviran ja Pulmu luvan kiikaroida. Sirkku sanoi, ettei Pulmu kuitenkaan olisi pitänyt sitä keppiä ihan suorassa, joten se oli hyvin vaativa virka. 

Eipä tuo keppi aivan suorassa ole, mutta ehkäpä Sirkku vasta asettelee sitä paikoilleen :) 

Pulmu oli tarkkana. Hän nosti kypäränkin lähes takaraivolle, ettei se häiritsisi mittausta. Sehän on tekniikkalaji, kyllä Pulmu se tietää. 

Mittaukset on tehty, joten nyt heidän täytyy rietää piirustuspöydän ääreen ja analysoida mittaustulokset. Hei huomiseen!

Sadepäivä

Vettä sataa! Voi itku. Pitäisi päästä rakennuspuuhiin ja ÄKKIÄ! Pulmu on valmiina, mutta kun...

Eihän siitä mitään tule. Sadeviitta on tiellä ja repeää, kun se tarttuu laudantikkuihin. Eihän tuossa asussa voi töitä tehdä, ei ainakaan rakennustöitä. Ja sitäpaitsi; Sepeteus Sahanen sanoi, että ensiksi on hankittava haalarit ja avojaloin ei sitten mennä sinne työmaalle. No, nyt on hyvä ilma lähteä hankkimaan kunnon haalarit, eikös vaan?

Kokeillaan sitten huomenna, jos sää vähän paranee. 

Iltapäivän päivitys:

Hei Sepeteus, me ollaan valmiina raksalle! Loppuis jo toi sade :( 

Lautakuorma Ruutulammella

Tänään on maanantai ja heti aamusta Pulmu ja Sirkku riensivät Ruutulammelle katsomaan, josko Sepeteus Sahanen olisi jo tuonut lautakuorman. Voi sitä riemua, kun he näkivät jo kaukaa, että perävaunu oli aivan lammen rannassa.

He riensivät rantaan asti, istuutuivat kiville ja katselivat hetken tätä ihanuutta, ennenkuin ryhtyivät purkamaan lautakuormaa.

Tytöt purkivat kuorman Sepeteuksen tuomalle lavalle, jollaisia hänellä on sahalla vaikka kuinka monta. Se oli lämmintä hommaa, ihan kuin lastaaminen. Onneksi näin aamusta ilma oli vähän viileämpää. 

Kun laudat olivat pinottuna, tytöt olivat riemuissaan. He tanssahtelivat lautapinon ympärillä ja lauloivat, nauroivat ja iloitsivat sydämensa kyllyydestä. Heidän suuri unelmansa oli täyttymässä. 

Sitten Sirkku kiipesi kivikasan korkeimmalle kohdalle, nosti kätensä ylös kuin voton merkiksi ja kajautti niin, että läheisen tietyömaan koneetkin pysähtyivät hetkeksi:

I LOVE YOU SEPETEUS!

Uimahuone

Heti aamutuimaan Sirkku ja Pulmu rientävät Sepeteus Sahasen talolle. Tänään olisi se suuri päivä, kun heidän kesäunelmansa totutuisi. Ainakin he toivoivat niin, olihan kaikki suunniteltu huolellisesti, jos ei muuten, niin ainakin mielikuvituksen tasolla, mutta se ei haittaa, eihän?

Sepeteus otti tytöt hyväntuulisena vastaan. Hän oli keittänyt kahvitkin. Sirkku ja Pulmu suorastaan rakastivat kahvia ja siksi he olivat kehitelleen sen erikoispullankin. Ne eiliset pullat oli jo syöty. Olivat kuulemma niin hyviä, ettei Sepeteus voinut olla syömättä niitä pitkin eilispäivää. muta se oli hyvä vaan, saivathan tytöt hyvän "suostuttelukeinon", mikäli Sepeteus Sahanen olisikin jossakin kohtaa vastahankainen. 

Pian he siirtyivät Sepeteuksen tietokoneen äärelle. Vaikka ukko olikin monessa suhteessa vähän kalkkis, kuten Sirkku oli joskus sanonut Pulmulle, oli hänellä iso ja aika uusi pöytätietokone. Nykyisin kun sahallakin sitä tarvitaan, vaikkei se sahaa korvaakaan.

 Sirkku on taitava käyttämään tällaisia tietolaitteitteita. QWERTY on hallussa, sanoisin. Pulmu katselee sujuvasti kuvia ja siksi hän onkin valinnut aitiopaikan. He etsivät Googlen kuvahaulla sopivaa "esittelyjuttua", jolla aikovat vakuuttaa Sepeteuksen. 

 Sirkkukin nousee aitiopaikalle. "Tuon me näytämme Sepeteukselle", hän kuiskaa Pulmulle. Sitten he kutsuvat hänent katsomaan.

Sepeteus Sahanen katseli kuvaa ja... no, mitäpä hän olisi osannut siitä sanoa. Saattoi olla liian vaikea tyttöjen omatoimisesti rakennettavaksi. Hän hieraisi sänkistä leukaansa, katsoi tyttöjä silmiin, vuoroin Sirkkua, vuoroin Pulmua. Puisteli välillä päätään ja se herätti tytöissä epäluuloa. 

"Me voidaan tehdä lisääkin niitä Pulmusia!", Sirkku äkkäsi käyttää heidän valttikorttiaan.

"Ei se nyt ole siitä kiinni", Sepeteus mumisi. "Tuo voi olla vaikea rakentaa", hän lisäsi.

"Entäs tämä?", Sirkku siirtyi taas QWERTY:n pariin ja avasi erään tiedoston. Se ei ollut Sepeteuksen, vaan heidän omansa, eikä tiedossa ole, missä se on luotu.

Niin, tytöt olivat "teettäneen" jollakin kuuluisalla arkkitehdillä, kuten he sanoivat tällaisen suunnitelman uimahuoneesta, ja nyt oli aika esitellä se Sepeteus Sahaselle.

Ja tällainen se luonnos sitten on:

"Hyvä on tytöt. Menkäähän nyt kotiin, niin minä toimitan puutavarat takapihalle. Kunhan kiireeni vähän helpottavat, voin autella tämän rakentamisessa. Sovitaanko niin?".

Tytöt saivat luvan HIP HURRAA!!! Katsotaanpas sitten ensi viikolla, jokos sitä on päästy alkuun. Hyvää viikonloppua!

Pulmupullat

Puolenpäivän maissa Sirkku ja Pulmu riensivät innoissaan Sepeteus Sahasen talolle iso tarjotin mukanaan. Sirkku koputti ovelle ja Sahasen ukko päästi heidät sisään. Hänen naamansa loisti, sillä hän ei ollut nähnyt mitään näin suurenmoista, näin hienoja sokerileivonnaisia - no ehkä kerran yksissä kaverin siskon kaiman häissä, tai jossakin. Hän heltyi niin, että laski paparatsitkin kuvaamaan, mutta vain kahvipöytää. Sahasen talossa ei ollut kukaan, eikä koskaan saanut kuvata, eikä sieltä ole yhtään kuvaa, ei netissä, eikä albumissa. 

Tässä on Pulmun sokerileivonnaiset, jotka hän leipoi hetki sitten. Tämä on erikoisherkku ja Kantvikin kaksosten näkemys sokeripullasta, jossa on pikkuhienous mukana. Kuten huomaat, pöydässä ei ole sokeriastiaa, vaikka kyse onkin sokerityttöjen leivonnaispöydästä. Leivonnaisen päällä oleva sokeri laitetaan kahvikuppiin - jos käyttää sokeria kahvin kanssa. muuten sen voi vaikka syödä sellaisenaan.

Sepeteus Sahanen oli niin tyytyväinen, että hän pyysi tyttöjä tulemaan huomenna ja silloin neuvoteltaisiin siitä uimajutusta enemmän. Jääkäämme odottelemaan huomista!

Pitäähän lautakuorma maksaakin

Sahanen ja tytöt istuutuivat kuorman päälle ja sitten alkoi keskustelu:

"No tytöt, mitäs te noin isolla lautapinolla oikein teette?"

"Me rakennetaan... sellainen uimajuttu...", Sirkku takelteli. 

"Onkos teillä paikkakin sille?", Sepeteus Sahanen uteli.

"Joo, me rakennetaan se tonne Ruutulammen rannalle".

"Ruutulammen? Missä sellainen on?".

"Se on tuollapäin", Sirkku osoitti sormellaan Sahasen talon suuntaan.

"En ole kuullutkaan sellaisesta", Sahanen hämmästeli, sillä ei hänen tiedossaan ollut yhtään tuon nimistä lampea tai paikkaa ainakaan näillä kulmakunnilla. 

"Kertokaahan tarkemmin? Millainen se on, kuinka suuri ja kenenkä mailla?.

"Se on ... no me annettiin sille se nimi. Se on se, missä... missä me uimme aina".

"Ei kait!", Sepeteus Huudahti. "Ette kai tarkoita tuota takapihani lampea?".

"Joo... sitä me tarkoitetaan", Pulmukin sai puheenvuoron.

Sepeteus Sahanen oli tukehtua nauruun. Ei hän voinut olla edes vihainen enää, oli se niin hauska juttu. Tytöistä nki selvästi helpotuksen merkit. Tämähän taisi mennä paremmin, kuin he osasivat odottaakaan. Mutta keskustelu jatkui vielä:

"Kuinkas tytöt olette ajatelleet hoitaa tuon kuorman maksun?", Sahanen kysäisi. "Onko teillä rahaa?".

"Ei oo", Sirkku vastasi hiljaa ja pää painuksissa. "Mutta me voidaan vaikka siivota sahalla... tai leipoa sulle pullaa!", hänen äänensä kirkastui.

"Tuo on hyvä idea. Saatte leipoa minulle kuusi kahvipullaa".

"Pulmu on hyvä leipuri. Hän leipoo sinulle meidän erikoisherkkupullia, jookos?". Pulmu nyökytteli takana, kun Sirkku kehui hänen pulliaan. 

"Tehdäänpä niin. Mrnkää nyt kotiin ja leipokaa ne. Minä vien sitten laudat takapihalle odottelemaan. Juuri nyt minulla on vähän kiire, mutta voin auttaa jonkun päivän päästä sen uimajutun rakentamisessa. Sopiiko?".

"KIVA!" tytöt huusivat kuorossa ja kirmaisivat leipomaan.

*   *   *

Paparatsit oli häädetty, joten valitettavasti tänään ei ole kuvia saatavilla. Onneksi Sepeteus Sahanen leppyi ja oli suostuvainen tyttöjen hankkeelle. Eiköhän hän vielä suostu siihenkin, että - jos nyt ei häntä, niin ainakin hänen takapihallaan saa kuvata rakennustoitä. Toivotaan niin.

Sahasen ukko löytyy!

Tytöt säpsähtävät, kun Sepeteus Sahasen talosta kuuluu kolinaa. He pujahtavat perävaunu taakse ja kurkkivat sieltä talolle. Sahanen avaa verhot makuuhuoneesta. Nyt tytöt tietävät, että Sepeteus Sahanen oli päivänokosilla ja siksi häntä ei näkynyt missään.

Ovi aukeaa, mutta vain hiukan rakosilleen. "KAMERA POIS!", Sahanen ärähtää. Hän taitaa olla huonolla tuulella. Kuinkahan tässä oikein käy? Sahanen on nähnyt ikkunasta, että perävaunu on lastattu silläaikaa, kun hän veteli tirsoja. 

Sorry nyt vaan, mutta kuvia Sahasesta ei tule. Eihän häntä pidä ärsyttää enempää, onhan tytöt nyt jo hiukan... sanoisinko jännityksellä paineistettuja. Ja pitäähän Sahasen sanomisiakin kunnioittaa, kun ollaan hänen maillaan. 

Sahanen astelee määrätietoisesti perävaunulle. Sirkku ja Pulmu vilkuilevat toisiaan pelokkaasti. "Mitäs täällä tapahtuu?", Sahanen ärähti. 

"Me... me ei löydetty sua ja me tarvittiin...", Sirkku vastasi arasti.

"Vai niin. Eikös tullut mieleen, ettei sahaa saa käyttää muut kuin henkilökunta?".

"No kun...", Pulmukin yritti selittää.

"Tarkastetaanpas sitten saha. Onkos se kunnossa?", Sahanen tokaisi.

"Oon, on! Me puhdistettiin se ja kiristettiin teräkin, ihan niinkuin sinäkin aina teet!", Sirkku tokaisi siihen malliin, että hän vaikutti hiukan ylpeältäkin tietäessään, mitä teki.

"Näyttää olevan kunnossa!", Sahanen huokaisi ja vaikutti hiukan leppyneeltä.

"Hyvinhän tämä meni", Sirkku kuiskasi Pulmulle. Sahanen ei tuohduksissaan hoksannut vielä kysyä, mihin he tarvitsivat näin paljon lautaa. Ehkäpä se selviää piakkoin, mutta sitä pitää nyt odotella tovin. 

Kuljetusongelmia

Nämä laudat pitäisi nyt saada pois täältä sahalta. Eihän niitä voi yksitellen kantaa, matkakin on aika pitkä. "Pitäisi olla perävaunu", Pulmu pohtii ääneen. "Sepeteuksella varmaan on!", Sirkku innostuu ja lähtee kiertelemään lautapinoja ympäri. "TÄÄLLÄ!", hän huudahtaa hetken päästä.

Yhteivoimin he saavat vedettyä sen sahaamansa lautakasen luo. Tyhjänkin vaunun vetäminen on raskasta puuhaa, he totesivat, mutta ei se mitään. Sitten vaan laudat kyytiin.

Missähän se Sepeteus Sahanen oikein on, kun täällä lautatarhassa voi toimia näin vapaasti. Ensiksi saa valita pinoista mitä haluaa, sahata ne ja vieläpä lastata Sepeteuksen peräkärrylle. 

Vaikka kaikki se, mitä tytöt olivat jo tehneet, väsytti heitä. Ei voi sanoa, että se olisi ollut kevyttä kesäduunia, ei, päinvastoin. Mutta innolla he jaksoivat ja saivat sidottua kuorman oikein mallikkaasti perävaunulle.

 Mutta kuinkas se vaunu saataisiin sinne... sinne... niin, mihinkäs se pitikään saada? Sitä kumpikaan tyttö ei ole paljastanut. Mikäs salaisuus se sitten olisikaan.

 "Vedetään skootterilla!", Sirkku keksi ja innostui. He kytkivat raskaan perävaunun skootteliin ja olivat valmiina lähtöön. Eihän se hievahtanutkaan. Skootteri vain sammui. Puolenkymmentä kertaa he yrittivät turhaan.

Ei tässä muukaan auta, pitänee kait odotella, josko Sepeteus tulisi ja... olihan hänellä traktori. Hänhän voisi vetää kuorman perille. 

Nyt vain pitäisi löytää Sepeteus Sahanen. Kauankohan tytöt joutuvat istumaan ja odottelemaan? Selviäisiköhän se jo huomenissa!