TALVILOMA MUTKATUNTURILLA
Vihdoinkin kauan odotettu talviloma on edessä. Tänä vuonna menen Sirkun kanssa Mutkatunturille laskettelemaan. Nyt se on helppoa, kun Kantvikin uusi rautatieasema ja rata valmistuivat. Nyt täältä pääse taas junalla vaikka minne. Täältä kuulemma pääsi ennen meidän aikaa junalla ainakin Kirkkonummelle, huhut kertovat.
Tässä me olemme uudella asemallamme. Eikös ookkin hieno :)
Hei sitten kaverit. Viikon päästä nähdään.
Illaksi kerittiin hotelliin ja uni maistui mukavasti.
* * *
Ja aamulla herättiin virkeänä. Oli jo hätä päästä kokeilemaan tunturin rinnettä. Onhan se jotakin muuta kuin Peuramaan nyppylä, hih!
Yhteislähtö, kumpiko voittaa.
Ensimmäinen portti, Sirkulla näyttää olevan vähän vaikeuksia.
Hyvinhän se meni, mutta emme tiedä, kumpiko voitti. Olisi pitänyt varmaan tilata kellokalle paikalle. No, ei se mitään, kivaa kuitenkin oli ja vauhtia, huh!
* * *
Seuraavana päivänä päätimme lähteä katsastamaan Mutkatunturin kylää ja elämää. Vaikka Kantvik on pieni kylä, niin Mutkatunturi on vieläkin pienempi.
Löysimme tundran laidalta jotakin eksoottista, kahvilan, ei voi olla totta. Täällä ei ole taloja, ei asukkaita, ei muuta kuin vaivaiskoivuja, mutta aito lappilainen kahvila. Hotellilla kyllä kertoivat tästä, muttei me uskottu, kun se kuulosti niin ihmeelliseltä. Kehuivat, että täältä saa tundran parasta kaakaota kuksasta.
Istuimme päytään odottelemaan kun lapin tyttö Mággá keitteli meille kaakaota.
Pian saimme maailman parasta kaakaota ja kampanisuja.
* * *
.
Seuraavana päivänä päätimme tehdä hiihtoretken. Eihän meillä ollut mukana kuin rinnesukset, mutta onneksi hotellista sai vuokrata kunnon retkisukset ja hiihtokengät. Pakkasimme reputkin mukaan. Tundra on niin iso, ja sinne voi eksyä, joten kannattaa varustautua siihen. Sirkusta tuntui, että suksen pohjaan tarttui lunta ja näytti sitä Pulmulle. Puhdashan tuo oli...
... joten ei muuta kuin matkaan.
Olimme kierrelleen tundraa ristiin rastiin näkemättä ensimmäistäkään poroa, mutta onneksi vastaan tuli Uula. Kysäisimme häneltä, mihin kaikki porot ovat piiloutuneet, vai ovatko nekin talvilomalla. Uula kertoi, että kaikki porot ovat Rovaniemellä, koska siellä on porohiihtokilpailut, oikein isot kilpailut. Uskoisiko tuota, Pulmu tuumaili, mutta tosiasia kuitenkin, ettei poroja näkynyt koko tundralla.
Kait se on sitten palattava hotellille. Pitkä hiihtoretki väsytti ja yöunille mentiinkin ajoissa.
* * *
Seuraavana aamuna painelimme virkeinä rinteeseen. hioimme laskettelutekniikkaamme... tai siis yritimme, mutta Sirkulla oli vähän ongelmia, tsih!
Ensimmäinen portti meni hienosti...
...sitten meni leveäksi...
... ja penkat pölisi, huh! Hyvinhän se meni, kun lumi oli pumpuliakin pehmeämpää. Illaksi hotellille, koska... ikävä kyllä, loma alkoi olla lopuillaan ja aamulla olisi suunnattava asemalle.
Ilta oli pimentynyt yöksi. Istuimme hotellin pihalla haikeina, ja taivas tanssi meille. Ihan kuin se olisi sanonut, älkää vielä lähtekö. Se oli hieno tanssi, mutta sitten oli mentävä pehkuihin, että herättäisiin ajoissa. Juna ei odettele.
* * *
Kyllä tämä Piccolino-juna on nopea. Eihän me olla matkustettu kuin kolme tuntia ja nyt ollaan jo näin etelässä. Voitaisiin laulaa Korso, Kerava ja Järvenpää takaperin.
Pian sitten oltiinkin jo Kantvikin upouudella asemalla.
Mortti tuli hakemaan meidät asemalta.
Me tuotiin tällaiset puukuksat tuliaisina kavereille ja annettiin ne heille illalla, kun kokoonnuimme Cafe Kantvikiin ja kerroimme kaikki lomakokemuksemme juurta jaksain.
Oli kivaa ja ensi talvena laitetaan uusiksi!
