maanantai 31. lokakuuta 2016

HALLOWEEN 2016

Kerrankin kaikki kantvikilaiset saatiin yhteiseen kuvaan. 


Tässä he ovat. Kaikilla ei ole nimiä, tai siis... en tiedä heidän nimiään :) Mutta joillakin on. He esiintyvät pääasiassa erilaisissa jutuissa. 

Vasemmalla edessä seisoo Mortti, MDC:n omistaja ja toimitusjohtaja (MDC = Mortti's Data Center). Hänen vieressään on nuorempi konstaapeli (vanhempaa Kantvikissa ei ole) Mari Hirsala. Hän valmistui juuri poliisiopistosta ja ajaa mielellään suurta poliisimoottoripyörää. Hänet sijoitettiin Kantvikiin, jotta olisi lähellä kotipaikkaansa Hirsalaa. Kolmantena on tunnettu artistimme Mirjami Makea ja hänen poikaystävänsä Hanski. Seuraavina Pulmu ja Sirkku, sitten Masa. Hän on Kantvikin uusin tulokas. Toisena eturivissä istuu Amanda, joka hoitaa Cafe Kantvikia.

Seuraavaksi oikealta  edestä, jossa seisoo Pasi-Anssi. Hän on monitoimimies ja auttelee Morttia MDC:n hommissa korjailee ja rakentelee veneitä ja on monessa mukana. Macarena de Cantvico, tuo meksikolaistyttö, joka teki rohkean etsintäretken Texasiin etsiessään Sinin karannutta pääsiäisluutaa. Sini istuukin hänen edessään ja Sinin paras kaveri, Pirpana siinä oikealla silmälaseissaan.

Tässä nämä, joiden nimi on tiedossani, ovatkin.

Cafe Kantvik päätti järjestää tänä vuonna oikein railakkaan Halloween-tapahtuman. Pojat olivat koristelleet kahvilan teemaan sopivaksi kauhukahvilaksi. 


Olisihan tämä pitänyt arvata - Hirsalan Mari, nuorempi konstaapelimme on hiukan innokas vielä. Ei hän tiedä Kanvikin tapoja hirsalalaisena. Eihän täällä ole koskaan ollut poliisia, saati että sellaista olisi tarvittu. Ainahan jotain pikkukänää on, mutta ei niihin poliisia ole tarvittu. Nyt Mari näyttäisi ratsaavan nämä bileet ennenkuin ovat edes alkaneet.


"Vaikka onkin juhlailta, muistakaa, ettette tarjoile ruotsalaista halloween-juomaa alaikäisille".
"Ruotsalaista?... siis mitä se on)?
"Se on Hallonvin nimeltään ja sen tarjoilu alaikäisille on ankarasti kiellettyä".
"Okei, okei, tarjoillaan vaan Vadelmavii... siis mehua".
"Sitten vielä, alaikäisiä ei saa pelotella, pöydillä ei saa tanssia, yöllä ei saa meluta, plaa, plaa, plaa... ja muistakaa, jos keksitte jotakin muuta, mikä tuntuu sillä hetkellä kivalta, on todenäköisesti kiellettyä. Muistakaa käyttäytyä".




Konstaapeli poistui ja juhlat jatkuivat. Mirjami lauloi ja soitti kitaraa, ja näkyipä kitara pysyvän Masankin käsissä.

Mitäpä Halloween olisi ilman noitaa. Mirjami oli lopettanut esityksensä ja Masa viihdytti juhlaväkeä Mirjamin kitaralla. Ja sitten... Ulko-ovelle ilmestyi noita suuressa, mustassa hatussaan. Kahvilassa hiljeni hetkeksi, pelosta tai jostakin... ainakin se oli hämmentävää.




Juhlat jatkuivat noidan tahdittamana. Äkkiähän se selvisi, että Mirjami vain oli vaihtanut esiintymisasuaan, niinkuin artistit usein tekevät konserteissa. Vaan eipä kauaakaan, kun konstaapeli Hirsala ilmestyi ovelle. "HEI, TUO ON VARMASTI LAITONTA!", hän karjui ja mitähän siitä seurasi.


Siitähän noita ei pitänyt vaan lähti uhkaavan näköisenä kohti konstaapelia. Lähtöhän hälle tuli. Hyvä ettei ollut nokillaan terassin portailla.


Kyllähän siinä naurua riitti. Ei tainnut Mari tietää, kuka oli noitana. mutta juhlat jatkuivat.


Oli tunnelmaa...


...oli haamuja...


... oli pöydällä tanssia ja piiri ympärillä pyöröö ja hyörii...


... ja tulihan konstaapeli Hirsalakin takaisin, voi ei! 
"Kyllä se on niin, että Kantvik ei tarvitse järjestyspoliisia. Tästälähtien olen vain moottoripyöräpoliisi!", Mari tokaisi ja lupasi tulla ensi vuonna mukaan juhlimaan.



Loppuilta (tai yö) menikin sitten leppoisan rennosti ja taisipa aamulla monilla olla janokin. Sellaista se ruotsalainen juhlajuoma, Hallonvin sai aikaiseksi. 

Eipä sitten muuta kuin hyvää Hallonviiniä kaikille :) 

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

KANTVIKIN ENSIMMÄINEN POLIISI


Minä olen Kantvikin ensimmäinen poliisi, nuorempi konstaapeli Mari Hirsala. Nyt loppui näpistely, nipistely, tirkistely ja kaikki muutkin ly-päätteiset laittomuudet! Tulette tuntemaan tapani! 



Poliisiopiston ajokoe

Hirsalan Mari selvitti poliisiopiston vaikeimmankin tehtävän, eli raskaan poliisimoottoripyörän hallntakokeen. Tätä ei edes kaikki miespuoliset kokelaat onnistuneet selvittämään. Vaikeahan tuo rata on, ei sitä kieltäminen. Mutta ilman tätä koetta ei pääse moottoripyöräpoliisiksi, vaan joutuu tyytymään jalkahommiin, eikä se aina ole kivaa.

Kokeessa piti selvitä kivikossa, kapealla laudalla ja vedessä ajaminen. Jäälle ei tähän vuoden aikaan päässyt ja sitäpaitsi moottoripyöriä ei käytetä talvella.

Ensimmäiseksi oli selvittävä kivikosta kolhimatta pyörää. Lisäksi virhepisteitä tuli, jos jalka osui maahan.



Seuraavana oli laudalla ajoa. Lauta oli kapea, eikä siltä saanut pudota. 



Tähän asti kaikki hyvin. Yksi virhepiste tuli, kun piti vähän avittaa jalalla, takapyörä kun jäi sutimaan laudan reunalle, mutta pyörä pysyi vaivatta laudalla. Tämän jälkeen oli  vielä vedessä ajoa. Ei ollut helppoa sekään, kun ei nähnyt millaisia kiviä ja liukkaita savipaikkoja veden alla oli.



Huh, huh, pyörä on pystyssä ja vaatteet kuivana, mitä nyt lahkeet vähän kastuivat. Sitten vitriini ylös ja sydän pamppaillen kuulemaan tuomarien arviota ajokokeesta. 


 Hyvinhän se meni. Mari selvisi erinomaisella suorituksellaan kirkkaasti. Vain yksi pikkumiinus tuosta jalalla avittamisesta, mutta eipä juuri kukaan selvinnut täysin virhepisteittä. Kantvik oli saamassa oman MP-poliisinsa, nuoremman konstaapelin, Mari Hirsalan tuolta naapurikylästä.

torstai 20. lokakuuta 2016

JAPANILAINEN PUISTO


Tässäpä kuvakavalkadi Kantvikin uudesta Japani-puistosta:


Japanilaisella sillalla.


"Millaisia kaloja sieltä tulee?"
"Sushia"
"Eikös sushi ole..."
"Onhan se, mutta nämäkin ovat raakoja kaloja"


Iltahämärässäkin täällä on tunnelmaa



Teehetki  huvimajassa





Teemapaikassa voi kohdata hauskojakin pikkutapahtumia

Kyllä kelpaa olla kantvikilainen :) 

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

SIPI-VENEEN VALMISTUS

Pojat keksivät kivan lahjan Sinille ja Pirpanalle, molemmilla kun on keväällä synttärit peräkkäisinä päivinä. He päättivät rakentaa tyttösille oman veneen. Vielä ei Kantvikin kaverit hoksanneet, että pojat ovat aika paljon poissa viikonloppuisin. Hyvä niin, ettei huhut leviä Sinin ja Pirpanan korviin. Yllätys haihtuisi saman tien.


Näin pitkälle he kerisivät, ennenkuin minäkään huomasin mitään :) 

No, perusrungon kerisivät tehdä, mutta voihan tätä projektia seurata tästä eteenpäin. Edessä on vielä monta vaihetta, helpompia ja vaikeampia. 




Onneksi verstaalla on kunnon työkalut, joilla venen syntyy tuosta vain... vai syntyykö? Se nähdään tämän talven aikana.

No niin, runko on valmina ja sitten se iso homma, laudat. Jokainen lauta on valittava huolella ja höylättävä sitten muotoonsa. Välillä pitää sovittaa ja sitten vähän entrata, jotta kaikki raot lautojen välistä saisi pois.




Ja lopulta kaikki laudat ovatkin paikoillaan. Veneen runko näyttää jo ihan veneeltä :)


Lautojen päät on hiottava huolellisesti, jotta keulapuu istuu hyvin siihen...


... keskituhto on tärkeä - sehän jäykistää rungon keskikohdan, ettei koko veneestä tulisi "pannukakkua"...


... ja tottakai kaikki muukin, peräsin, airot, moottori, potkuriakseli potkuria unohtamatta ja mitähän kaikkea vielä tuleekaan eteen...


... venehän siitä lopulta tuli, eikä yhtään hullumman näköinen. Onhan tämä aito KANTVIKILAINEN PÄHKINÄKULHOVENE  ja upea lahja Sinille ja Pirpanalle.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

torstai 28. heinäkuuta 2016

MINIATYYRIVENEEN RUORIN VALMISTUS

Tässä ohjeessa on käytetty kellosepän sorvia, mutta muunlaisetkin käyvät, kunhan niihin saa riittävän pieniä kappaleita kiinni. Porakoneellakin onnistuu,varsinkin jos sen kanssa voi käyttää "tolppaa". Tämän esimerkin tarkoituksena on olla sorvaustyöohjeena.

1. Ruoriaihion sorvaaminen. Tässä  aihiossa on käytetty 2 X 3 mm:n lentokonevanerin palasta, jotka on liimattu yhteen 6 mm paksuksi levyksi. Palat ovat 35 X 35 mm:n kokoisia. Palat voidaan leikata kulmistaan kahdeksankulmaisiksi, jolloin sorvaaminen on helpompi aloittaa, mutta kokeneempi sorvaaja onnistuu nelikanttisestakin tekemään pyöreän


2. Aihioon porataan pinnoja varten reiät. Ne voidaan merkata esim. parerille piirretyllä mallineella tai, kuten minun sorvissani, käyttää jakorengasta, jossa on 60 reikää. Päädyin 6-pinnaiseen ruoriin, joten hyödynsin joka kymmenennen jakoreiän. Tällä voidaan valita suoraan kaikkia niitä reikä(tappi)määriä, jotka ovat tasalukujaollisia kuudenkymmenen kanssa.

Tässä minulla on itse valmistettu poranohjain. 




































3. Porauksen jälkeen kiekon etureunasta sorvataan puuta pois kehäaukon kohdalta niin paljon että poratut reiät ovat kokonaisuudessaan esillä, eli runsaat puoleen väliin kiekon vahvuudesta. 

4. Tämän jälkeen reikiin liimataan tikut pinnoille. Sopivia tikkuja tässä kokoluokassa ovat pienet coctail-tikut. 

5. Tikut katkotaan joko valmiiseen mittaan tai lähelle sitä, jotta jatkosorvauksessa ei tarvitse varoa pitkiä ympäripyöriviä "ansoja". 

6. Kiekko käännetään sorvissa toisinpäin ja toisen puolen kehäaukosta sorvataan puuta pois vastaavasti, kuin kohdassa 3. Tässä sorvauksessa on oltava varovainen, sillä aukon puhjetessa sorvausterä saattaa "haukata". On hyvä muistaa, että kehä jää vain coctail-tikkujen varaan, joiden kestävyys ei ole järin suuri.


7. Puuvalmis ruori.

8. Valmis ruori. Ruorin keskiöna käytin "farkkunepparin" yläosaa, jolla akselin kiinnityksen saa mukavasti peitettyä. 

Mukavaa päiväjatkoa veneentekijöille :)