sunnuntai 23. lokakuuta 2016

KANTVIKIN ENSIMMÄINEN POLIISI


Minä olen Kantvikin ensimmäinen poliisi, nuorempi konstaapeli Mari Hirsala. Nyt loppui näpistely, nipistely, tirkistely ja kaikki muutkin ly-päätteiset laittomuudet! Tulette tuntemaan tapani! 



Poliisiopiston ajokoe

Hirsalan Mari selvitti poliisiopiston vaikeimmankin tehtävän, eli raskaan poliisimoottoripyörän hallntakokeen. Tätä ei edes kaikki miespuoliset kokelaat onnistuneet selvittämään. Vaikeahan tuo rata on, ei sitä kieltäminen. Mutta ilman tätä koetta ei pääse moottoripyöräpoliisiksi, vaan joutuu tyytymään jalkahommiin, eikä se aina ole kivaa.

Kokeessa piti selvitä kivikossa, kapealla laudalla ja vedessä ajaminen. Jäälle ei tähän vuoden aikaan päässyt ja sitäpaitsi moottoripyöriä ei käytetä talvella.

Ensimmäiseksi oli selvittävä kivikosta kolhimatta pyörää. Lisäksi virhepisteitä tuli, jos jalka osui maahan.



Seuraavana oli laudalla ajoa. Lauta oli kapea, eikä siltä saanut pudota. 



Tähän asti kaikki hyvin. Yksi virhepiste tuli, kun piti vähän avittaa jalalla, takapyörä kun jäi sutimaan laudan reunalle, mutta pyörä pysyi vaivatta laudalla. Tämän jälkeen oli  vielä vedessä ajoa. Ei ollut helppoa sekään, kun ei nähnyt millaisia kiviä ja liukkaita savipaikkoja veden alla oli.



Huh, huh, pyörä on pystyssä ja vaatteet kuivana, mitä nyt lahkeet vähän kastuivat. Sitten vitriini ylös ja sydän pamppaillen kuulemaan tuomarien arviota ajokokeesta. 


 Hyvinhän se meni. Mari selvisi erinomaisella suorituksellaan kirkkaasti. Vain yksi pikkumiinus tuosta jalalla avittamisesta, mutta eipä juuri kukaan selvinnut täysin virhepisteittä. Kantvik oli saamassa oman MP-poliisinsa, nuoremman konstaapelin, Mari Hirsalan tuolta naapurikylästä.

torstai 20. lokakuuta 2016

JAPANILAINEN PUISTO


Tässäpä kuvakavalkadi Kantvikin uudesta Japani-puistosta:


Japanilaisella sillalla.


"Millaisia kaloja sieltä tulee?"
"Sushia"
"Eikös sushi ole..."
"Onhan se, mutta nämäkin ovat raakoja kaloja"


Iltahämärässäkin täällä on tunnelmaa



Teehetki  huvimajassa





Teemapaikassa voi kohdata hauskojakin pikkutapahtumia

Kyllä kelpaa olla kantvikilainen :) 

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

SIPI-VENEEN VALMISTUS

Pojat keksivät kivan lahjan Sinille ja Pirpanalle, molemmilla kun on keväällä synttärit peräkkäisinä päivinä. He päättivät rakentaa tyttösille oman veneen. Vielä ei Kantvikin kaverit hoksanneet, että pojat ovat aika paljon poissa viikonloppuisin. Hyvä niin, ettei huhut leviä Sinin ja Pirpanan korviin. Yllätys haihtuisi saman tien.


Näin pitkälle he kerisivät, ennenkuin minäkään huomasin mitään :) 

No, perusrungon kerisivät tehdä, mutta voihan tätä projektia seurata tästä eteenpäin. Edessä on vielä monta vaihetta, helpompia ja vaikeampia. 




Onneksi verstaalla on kunnon työkalut, joilla venen syntyy tuosta vain... vai syntyykö? Se nähdään tämän talven aikana.

No niin, runko on valmina ja sitten se iso homma, laudat. Jokainen lauta on valittava huolella ja höylättävä sitten muotoonsa. Välillä pitää sovittaa ja sitten vähän entrata, jotta kaikki raot lautojen välistä saisi pois.




Ja lopulta kaikki laudat ovatkin paikoillaan. Veneen runko näyttää jo ihan veneeltä :)


Lautojen päät on hiottava huolellisesti, jotta keulapuu istuu hyvin siihen...


... keskituhto on tärkeä - sehän jäykistää rungon keskikohdan, ettei koko veneestä tulisi "pannukakkua"...


... ja tottakai kaikki muukin, peräsin, airot, moottori, potkuriakseli potkuria unohtamatta ja mitähän kaikkea vielä tuleekaan eteen...


... venehän siitä lopulta tuli, eikä yhtään hullumman näköinen. Onhan tämä aito KANTVIKILAINEN PÄHKINÄKULHOVENE  ja upea lahja Sinille ja Pirpanalle.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

torstai 28. heinäkuuta 2016

MINIATYYRIVENEEN RUORIN VALMISTUS

Tässä ohjeessa on käytetty kellosepän sorvia, mutta muunlaisetkin käyvät, kunhan niihin saa riittävän pieniä kappaleita kiinni. Porakoneellakin onnistuu,varsinkin jos sen kanssa voi käyttää "tolppaa". Tämän esimerkin tarkoituksena on olla sorvaustyöohjeena.

1. Ruoriaihion sorvaaminen. Tässä  aihiossa on käytetty 2 X 3 mm:n lentokonevanerin palasta, jotka on liimattu yhteen 6 mm paksuksi levyksi. Palat ovat 35 X 35 mm:n kokoisia. Palat voidaan leikata kulmistaan kahdeksankulmaisiksi, jolloin sorvaaminen on helpompi aloittaa, mutta kokeneempi sorvaaja onnistuu nelikanttisestakin tekemään pyöreän


2. Aihioon porataan pinnoja varten reiät. Ne voidaan merkata esim. parerille piirretyllä mallineella tai, kuten minun sorvissani, käyttää jakorengasta, jossa on 60 reikää. Päädyin 6-pinnaiseen ruoriin, joten hyödynsin joka kymmenennen jakoreiän. Tällä voidaan valita suoraan kaikkia niitä reikä(tappi)määriä, jotka ovat tasalukujaollisia kuudenkymmenen kanssa.

Tässä minulla on itse valmistettu poranohjain. 




































3. Porauksen jälkeen kiekon etureunasta sorvataan puuta pois kehäaukon kohdalta niin paljon että poratut reiät ovat kokonaisuudessaan esillä, eli runsaat puoleen väliin kiekon vahvuudesta. 

4. Tämän jälkeen reikiin liimataan tikut pinnoille. Sopivia tikkuja tässä kokoluokassa ovat pienet coctail-tikut. 

5. Tikut katkotaan joko valmiiseen mittaan tai lähelle sitä, jotta jatkosorvauksessa ei tarvitse varoa pitkiä ympäripyöriviä "ansoja". 

6. Kiekko käännetään sorvissa toisinpäin ja toisen puolen kehäaukosta sorvataan puuta pois vastaavasti, kuin kohdassa 3. Tässä sorvauksessa on oltava varovainen, sillä aukon puhjetessa sorvausterä saattaa "haukata". On hyvä muistaa, että kehä jää vain coctail-tikkujen varaan, joiden kestävyys ei ole järin suuri.


7. Puuvalmis ruori.

8. Valmis ruori. Ruorin keskiöna käytin "farkkunepparin" yläosaa, jolla akselin kiinnityksen saa mukavasti peitettyä. 

Mukavaa päiväjatkoa veneentekijöille :) 

M/S MERISIRKKU ( I ja II)

Ensimmäinen versio

Kantvikiin piti saada vesibussi, jotta kaikki pääsisivät nauttimaan saariston ihanuuksista. Eihän Sirkun ja Pulmun pikkuveneeseen mahdu montaakaan matkustajaa, ja sitäpaitsi ei siihen saa ottaakaan liian montaa kyytiin. No, vesibussi tuli ajankohtaiseksi ja siihen valittiin eräs vanha runko, jonka päälle sitten rakennettiin.


Tällainen, vähän vanhahtavan oloinen paatti siitä sitten rakennettiin. Haluttiin tunnelmaa, mutta, mutta... entäs merikelpoisuus? Voittiko tunne ja mieliteot unohtaen fysiikan lait? 

Tosiasia oli, että alus oli erittäin kiikkerä, ja ilman kölipainoja ei olisi pysynyt pystyssä. Kantapään kautta... eikös sitä niin sanota. Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hylätä tämä Merisirkuksi jo nimetty alus ja tilata kokonaan uusi ja pysytellä tällä kertaa fysiikan ja muissakin laeissa.

Toinen versio

Tämä kesähän tässä haaskaantui melkein kokonaan. Parempi sekin, kuin muistokirjoitukset Kantvikin satamassa: "Kantvikin nuoriso hukkui traagisesti huonosti suunnitellun aluksen kaaduttua kevyessä kesätuulessa!". Ei hyvä, joten aloitetaan uuden suunnittelu.


Nyt tehtiin tarkat mittapiirrustukset rungosta ja ylärakenteiden painosta. Mittoja seurattiin orjallisesti, kuten näkyy. Pohjakaaret ovat just, eikä melkein piirustusen mukaisia. Kyllä ny tulee hyvä vene. Ja turvallinen!


Kölistä tehtiin vankka ja moottoria akseleineen sovitettiin valmiiksi, jotta ne tulisivat tarkalleen oikeaan paikkaan...


...kaaret ja köli asetettiin telakan telineisiin "skeletoniksi"...


...skeleton pinnoitettiin vanerilla ja veneen muodot alkoivat hahmottua... 


... ja kansirakenteiden valmistaminen...


ennenkuin rakennettiin ohjaamo ja sisustus matkustajille.

Sitten alkoikin moottoritekniset hommatMoottori piti saada lattian alle, ainakin niin oli suunniteltu. Ja mahtuihan se. Sitten patterikotelo, onhan tämä saasteeton sähkövene. Tiukkaa teki, mutta löytyihän sille paikka, lattian alta sekin ja se on hyvä, niin säästyy tilaa matkustajille. 

Peräsinkin pitää olla, muutoinhan tämä karkaa huitsin nevadaan, tai ainakin naapuri saareen. 

M/S Merisirkku II:n katsastus

Kun kaikki on valmiina - tai ainakin melkein, on syytä katsastaa alus.


Niin, peräsimestä on hyvä aloittaa. Jos se ei toimi, niin silloin varmasti ajaudutaan sinne huitsiin tai naapurisaareen. "Tämä vaikuttaa hyvältä", tuumaa Hanski, joka toimii mm. Kantvikin venekatsastusmiehenä.


Rungon tiiveyskin pitää tarkistaa. Se kuuluu perusasioihin...


... samoin kiinnityslaitteet. Kun monet, monet muutkin asiat on kätrty läpi, ei moittita juuri ollut. No ajovalot olivat vielä asentamatta ja takapään kiinnityslaitteet.

Sitten oli aika tehdä vesikokeet, ei merellä vaan altaassa. Se on vähän niinkuin tuulitunnelikoe, paitsi ei ole puhallinta, eikä putkea, ainoastaan allas täynnä vettä. Ja sitä voidaan keinuttaa ja aiheuttaa keinotekoisen myrskys... tai ainakin aallokon.




Vene kuvattiin vedessä jotta sen kelluvuus ja syväys saatiin tarkastettua. Se kuvattiin jopa alta sukeltajan voimin ja ylhäältä heilikopterista, joten mikään ei kait voi mennä pieleen. Moottorikin vaikutti riittävän tehokkaalta, vaikkei varsinaisesti voitukaan ajaa testiajoja pien altaan vuoksi.

Nyt tähän pitää saada vielä RC-ohjaus, koska... ei kerrota näille, mutta en ihan luota, että he tulisivat takaisin, jos alusta ei voi ohjata sen ulkopuolelta. Sorry epäluulot, mutta lienee syytä epäillä moista :)