UUSI CAFE KANTVIK AVATTU

Vihdoinkin Kantvikin uusi monitoimikeskus on siinä mallissa, että kahvila saatiin avatuksi Vapuksi. Kaikki muut toiminnot siirtyvät kyllä ehkäpä keasäkuun puolelle, mutta Cafe Kantvikia on kaivattu siitä asti, kun vanha kahvila purettiin. Samalla vietetiin avajaisetkin, vaikka onhan tuolla voinut jo limulla käydä muutamana päivänä. Tulossa onkin sitten riehakkaat bailut.

Illansuussa väkeä alkoi tulla kahvilan eteen, jossa Mirjami Makea, tuo illan solisti myi hyväntekeväisyysilmapalloja. 

Sinihän sieltä ensimmäisenä saapui...

... ja Pirpana hänen jalanjäljissään.

Mirjami M. tai Makea, niinkuin hänen koko nimensä kuuluu, möi palloja lähes jokaiselle, kunnes ne loppuivat kesken, muttei se mitään. Jos hänellä olisi ollut enemmän palloja, hän olisi voinut lentää niiden nosteessa pois ja mitäs sitten olisi tapahtunut. Tämän hyväntekeväisyysmyynnin tuotot menivät kuitenkin - mihinkäs muualle, kuin tähän monitoimikeskukseen. Olihan sen ehtona, että paikallinen väki osallistuu jollakin tapaa tämän valmistumiseen, ja mikäpä olisi ollut tähän kohtaan parempi keino.

Hennakin sieltä tuli. Hän on hiljattain muuttanut Orimattilasta Kantvikiin, kun ei se joulupukki tuonutkaan hänelle juna-asemaa, ainakaan viime jouluksi, vaikka lupasi, niin parempi sitten muuttaa pois. (Henna ja Hennan rautatieasema on kuin kuuma nakki Orimattilassa. Henna on tuleva asuinalue oikoradan varressa).

Pasi-Anssikin tuli... hetkinen, onkos tuo... no onhan se, mutta hyvin on naamoitunut lasein ja viiksin.

Seuraavaksi Mortti ilmestyi paikalle. Eipä näytä tuossa asussa nörtiltä :) ...

... ja heti Mortin perään saapui Sirkku ja Pulmu aika hillityissä vappukoristeissa.

Kantvikissa on traditiona... tai siis toivotaan että tulee jatkossa traditioksi päästää ilmapallot taivaalle, kun kaikki asiakkaat ovat saapuneet. Tämähän on ensimmäinen kerta, joten ei vielä voi oikein traditiosta puhua. Sitten Mirjami M. leikkasi narut poikki ja pallot kauas karkasivat. Joissakin on mukana Hauskaa Vappua-lappunen löytäjän iloksi.

Ilmapallot sidottiin terassin kaiteeseen...

... josta Mirjami M. leikkasi niiden narut poikki ja pallot vapautuivat taivaan tuuliin.

Vihdoinkin pöytiin tuotiin limua ja Pulmupullia. Pulmupullia ei ole aiemmin tarjoiltu muualla, kuin Pulmun vieraille ja tutuille. Nyt niitä saatiin oikein kahvilan listoille. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään jokapäiväisiä voipullia, vaan erityisesti mukaviin tilaisuuksiin tarkoitettuja. Nyt ne toimivat ikäänkuin tippaleipien tilalla.

Mirjami M. aloitti soittamalla kitarallaan ja laulaen joitakin mukavia kappaleita saadakseen porukan vapautumaan ja nauttimaan illasta. 

Pulmupullat menivät nopeasti, eikä pian ollut kuin neljä pullaa jäljellä tiskillä. Juhlat jatkuivat.

Mirjami Makean esityksia on aina mukava seurata. Hän on niin hyvä ja taitava artisti.

Tässä vielä pieni kuvakavalkadi Mirjamin illasta.

Välillä laulettiin...

... välillä soitettiin...

... taukojakaan ei unohdettu...

... ja taas lulettiin...

...pääsipä Pirpanakin Mirjamia säestämään.

Ei ole helppoa artistin elämäkään, mutta antoisaa se varmasti on :)

Juhlat, nämäkin loppuivat aikanaan, ja juhlien riehakkuus näytti sen pahemman puolensa. Kaamea siivo! Meinasi siinä baarinpitäjän kädet nousta pystyyn, niin hirveä sotku niistä jäi. Serpentiinejä joka paikassa, tuoleja nurin ja sikinsokin, limuläiskiä vähän joka pöydässä ja... onneksi laseja ei ollut särkynyt, eikä pulloja, joten kait se käytävä harjan varteen.

Niin oli rankka siivousurakka, että... Voihan tässäkin tirsat ottaa, että jaksaa sitten poistua yöunille.

HYVÄÄ VAPPUA!

MACARENA LÄHTEE TEXASIIN

Muistattehan mitä Kantvikissa tapahtui pääsiäisen aikoihin. Sini ja Piiperö rakentelivat omaa noitaluutaa, kun paikalle tuli isoja tyttöjä utelemaan, mitä he oikein rakentelevat. Sini sanoi, että he rakentavat noidalle luutaa. Isot tytöt sitten vähän kiusasivat ja joku sanoi taikasanan, sen perinteisen, jossa "tietosuojaus" ei ole kovin hyvä. Abradakapra - ja luutaa lähti sen siliän tien.

Texasissa pari ratsastajaa näkivät kuutamossa lentävän luudan. Noitaa ei kyydissä ollut. Siitäpä huhu lähti kulkemaan ja saavutti Kantvikinkin. Pian Sirkku ja Pulmu saivat serkultaan emailia Meksikosta. Macarena oli opiskellut sosiaalista media ja hankkinut jonkun älyjutun, jolla sai läheteltyä emailia ja kuviakin Meksikosta. Kivaahan se oli, kun sosiaalinen media voi lähentää tuollalailla.

Macarena kertoi tuolloin, että hän lähtee etsimään sitä luutaa, koska se todennäköisesti on juuri tuo Sinin karannut. Siitä ei tulisi helppoa retkeä.

Macarena on nyt valmina. Hänellä on kunnon varusteet pidempääkin matkaa varten.

Retki alkaa kolmen kaktuksen risteyksestä jossakin Meksikon pohjoisosassa.

"Tästä se lähtee", Macarena de Cantvico tuumaili ja varmasti häntäkin hirvitti se, mihin oli lupautunut.

Onneksi kolmen kaktuksen risteyksessä on kunnollinen tienviitta, josta löytyy tie myös Laredoon. Siellä hän ylittäisi Rio Granden siirtyessä USA:n maaperälle Texasiin.

Ja eikun matkaan kohti aavikoita ja vuoristoja. 

Siinä se on - Rio Grande ja Texas

Nyt levätään illan pimenemiseen asti ja sitten ylitetään joki. Muistathan, että meidän pitää olla hipihiljaa rakas ratsuni, Parada Repentina

Alkaa olla hyvä hetki ylittää Rio Grande. Kuukin on sopivasti pilvessä. Tämä on muuten se paikka, minkä Macarenan isoisä opetti tytölle siltä varaa, että tulisi asiaa Texasiin ilman asianmukaisia papereita. &Yritäpä nyt hakea passia ja kertoa syyksi, että pitäisi löytää kadonnut noidanluuta, HAH, sanon minä! 

Vihdoinkin Texasissa. Nyt nukutaan yön yli ja kuivatellaan vaatteita. Aamulla jatketaan matkaa.

*   *   *

Jotta jaksaisi etsiä luutaa koko päivän, on hyvä syödä tuhti aamiainen. Kala, se on hyvää ja sitähän saa onkimalla. 

Tämä vaikuttaa aika hyvältä kalapaikalta. Saas nähdä, mitä tulee, vai tyydytäänkö vihannespitoiseen aamiaiseen. 

Eipä mennyt kuin hetki kun koukkuun tarttui Texasin kirjoahven, tuollainen kolmekymmentäsenttinen, mutta se riittää. Hevosethan eivät syö kalaa :) Ensiksi täytyy saada kunnon tuli ja sitten aamiaista valmistamaan.

 Olipa matkassa vielä muutama pottu, joten teenpä kalasopan. Se on hyvää ja sopivan tuhtia aamiaiseksi. Parada Repentina saa ylimääräisen porkkanan. Sitten ei kun matkaan ja etsimään sitä luutaa. "Jos nyt vielä grillaisi yhden makkaran, kun on niin hyvä nuotiokin. Jaksaa varmasti koko päivän", Macarena tuumaili vielä. 

Pitkän päivän ehtoopuolella  Macarena ja hänen rakas ratsunsa Parada Repentina ratsastivat pohjoista kohti. Kaikkialla oli vain avaraa preeria. se oli lohdutonta, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mutta illan suussa eteen tuli jotakin... kuinka tuon sanoisin, hyytävän oloinen paikka. Pienenpieni, pystyyn kuivunut metsänpalanen, jossa loisti kelmeää, siniseen vivahtavaa valoa. Macarena tuumaili, että nyt ollaan eksyksissä tai sitten...

"PRRRRRRRRR!", Macarena komensi ratsunsa pysähtymään. Mutta jotakin unohtui, nimittäin varautuminen siihen, että tällä hevosella on erityiskyky - nelikaviolukkojarrutus. 

--- kele, olikin sitten Macarenan kommentti tämän prrrrrrrrr-komennon jatkeeksi. Sitä mentiin komiasti "ohjaustangon" yli, niinkuin pohjalainen toteaisi. Siinä sitä sitten maattiin mahallaan omat "kaviot" taivasta kohti.

Mutta mitäs siinä nenun edessä olikaan. Ihan kuin... kyllä, luuta! 

"Voihan poncho, sombrero ja tequila!", Macarena päästeli äänekkäästi katsellessaan epäuskoisena melkein nenää hipovaa risukasaa. "Se on tuo... se on tuo... tuon on pakko olla se luuta!". Hetken tutkailtuaan Macarena huomasi, ettei siinä ollut muuta vikaa, kuin että duracellit oli käytetty loppuun. 

 

 "Kyllä nyt maistuisi kunnon texmex-ateria", hän tuumaili ratsastaessaan kohti Mexikoa. 

THE END

MEIDÄN PANKKI

Niin, pitäähän pankki olla, kun rakennetaan. Kukas sen muuten rahoittaa? Ja jos pankki ei tule Kantvikiin, tehdään se itse. Hyvää taloudenpitoa, sanoisin. 

Hyvältähän tuo näyttää. Pankkiautomaattikin saatiin kylään, ja kyllä sitä onkin kaipailtu.

CAFE KANTVIK

Cafe Kantvikissakin tapahtuu. Alkaa sisustu hahmottua. Tiski on pikkuhiomista vaille valmis.

Lattia sai bambupinnoituksen

Tässä kohtaa tuli mieleen, että tuleekohan tästä mitään.

Vaan siitähän se pikkuhiljaa muotoutui.

Aika kiva lopputulos, vaikka itse sanonkin :) 

SHOPMANN KANTVIKIIN

Sirkku ja Pulmu kävivätkin kesällä Helsingissä (kait) ja ostivat merihenkisiä asuja purjehduskilpailua silmälläpitäen. Olihan ne isot kisat Kantvikin mittakaavassa, mutta sitten asiaan.

Nyt kun Kantvikiin rakennetaan uutta monitoimikeskusta, johon sijoittuu vaikka mitä liikkeitä ja muita sosiaaliseen kanssakäymiseen tarkoitettuja tiloja, niin... Kantvikin tytöille ei saa vielä kertoa, mutta sinne on tulossa myös Shopmannin tavaratalo. No ehkä ei ihan yhtä isoa kuin Helsingissä, mutta kuitenkin. Kantvik pääsee muodin huipulle, ja mistät tytöt enemmän tykkäisivät, jos poikia ei lasketa ja niitähän Kantvikissa on vähän. Eipä tuo kauan salassakaan pysy, ja tässä syy:

Vaikka liike on vielä alkutekijöissään, komeilee sen kyltti jo pääoven päällä. Kellokin on jo asennettu, se jonka alla ehkäpä kantvikilaiset treffaavat toisiaan tulevaisuudessa.

MONITOIMIKESKUS

Kantvik

Monitoimikeskus, sehän tarkoittaa, että samassa rakennuksessa on vaikka mitä. Tässä ajatuksena on, että paikkaan voidaan sijoittaa Cafe Kantvik suurempana kuin koskaan. Rakennukseen pitää mahduttaa myös pankki (Meidän Pankki, lyh. MePa), nuorisotilat, ehkä pieni kauppa, tai useampikin, elokuvateatterikaan ei olisi hullumpi, ja onhan noita ideoita... mahtuisivat vain johonkin.

Tilaa on kuitenkin vain 60 X 30 cm + samankokoinen piha-alue. Tämän keskuksen pääkäyttönä on digi-kuvaaminen, joten paikan ei tarvitse olla koottuna koko aikaa. Todellisuudessa kyseessä on isohko roombox, ja sama etuseinä kaikissa toiminnoissa, esim. pankkiautomaatti on ovesta vasemmalla olevassa ikkuna-aukossa. Jotta se ei näyttäisi "ikkunatäytteeltä", on laitteen ympärillä isompi taustalevy, jossa myös oma kivijalkaosa.

Näissä kuvissa pankkisalin lattiana on Cafe Kantvikin lattiapinnoite, koska "kivilattia on vielä louhimolla". Alustan päälle voidaan lisätä kuhunkin tarpeeseen sopiva pinnoitelevy, samoin seiniin. Lisäksi esim. kassakaappi ja muut mahdolliset taulut, lampetit jne. kiinnitetään kaksipulisella teipillä, jotta seiniä voi käyttää myös ilman näitä lisukkeita. 

Kuvassa pankkiautomaatin takapuoli. Nuo rimat istuvat ikkuna-aukkoon tarkasti ja toimivat ikäänkuin nepparina. Ylhäällä on kuitenkin pieni koroterima, jolla varmistetaan, ettei se kaadu esim. koottaessa muita osia kuvaustilannetta varten.

Kaksi seuraavaa kuvaa hyvin seinän muuntelukelposuutta (tosin Cafe Kantvik-kuvassa ei vielä ole kyltinasennuskiskoa). 

Tämän monitoimikeskuksen koko idea kiteytyy tähän kuvaan. Tässä kuvassa pankin lattiana on Cafe Kantvikiin tuleva lattia-alusta. Pankin alustaa ei vielä ole olemassa, mutta siitä tulee "kivilattia", kuten usein tällaisissa paikoissa on. Oikealla, osittain seinän alla on Cafe Kantvikin tuttu seinäpaneeli ja se on edelleenkin asennettavissa kahvilan seinäksi. 

Lämpömittarissa lukema on muutettavissa, sillä keltaiset tapit ovat hammastikkuja, joiden pää on maalattu keltaiseksi. Taustalla oleva kassakaappi on kiinnitetty seinään kaksipuolisella teipillä (hups! tuli paljastettua salaisuus).

Yläreunassa olevilla klipseillä seinäosat kiinnitetään toisiinsa. näiden avulla kiinnitetään myös kattolamput, diskopallot ja muut "katosta" roikkuvat jutut (kattoahan tässä rakennuksessa ei oieasti ole). 

Vaikka rakennus onkin vielä raakile, tästä saa kuitenkin kuvan sen toimintaperiaatteesta. Lisää päivityksiä tulee sitä mukaa, kun rakenneosia valmistuu.

Kylpyallas tai oikeastaan kaksi

Kun syö valmiskeittoja, saa tällaisia astioita. Näistä saa rakenneltua aika kivoja kylpyaltaita, jotka toimivat 1:12 mittakaavassa aika kivasti. 

Tässä ensimmäinen versio, ja tytöt pohtii, tuleeko tama meille

Tässä toinen versio. Molemmat (1.vers ja 2. vers.) ovat valmiskeittopakkauksia ja kehykset "biltema"-tikkuja. 2. versiossa "jalopuu"pinta on  kahvitikuista koottu pinnoite, jolloin se on jalopuun näköistä.

2. versio alta...

... ja päältä

Mutta nyt mä meen kylpyyn. Zau! 

Señorita Macarena de Cantvico

Sirkku ja Pulmu lueskelivat sähköpostejaan tänään ja yllätys, yllätys, heidän serkkunsa Meksikosta oli kirjoittanut ja laittoipa vielä pari digikuvaakin itsestään. Eipä hänestä olekaan pitkään aikaan kuulunut mitään. Nyt serkkutyttö, Macarena on opetellut sosiaalisen median käyttöä. Se on helpotus kuulumisien vaihtamisessa. Kirjeet kun tulivat - tai sitten ne seikkailivat jossakin ihan muualla ja pahimmillaan jäivät kokonaan tulematta, mutta nyt asiat muuttuvat. 

"Hola mi estimado primo niñas - Hei rakkaat serkkutytöt", Macarena aloitti.

"Opettelin käyttämään tätä vekotinta ja nyt voin kirjoitella sinne Kantvikiin useammin, tää on kivaa. Kuulin, että pääsiäisen aikoihin sieltä Kantvikista karkasi noidan luuta. Se kuitenkin nähtiin Texasissa täydenkuun aikaan ilman noitaa. Sen täytyi olla se teidän luutanne. Olen varustanut yhden hengen retkikuntaa ja aioin lähteä etsimään sitä Texasista. Tässä vielä kaksi kuvaa minusta ja hevosestani, Parada Repentinasta, jonka kaa lähden pianpuolin reissuun etsimään sitä luutaa".

"Saludos cordiales - terveisin Macarena", Macarena lopetti kaksikielisesti. 

Pulmu ja Sirkku olivat ihmeissään. Hienoa, että Macarenakin on päässyt sosiaalisen median saloihin kiinni. Upea hevonen tuo... mikäs sen nimi nyt olikaan... Parada... Parada Repentina, tai joku sentapainen se nimi oli. Mitähän tuo tarkoittaa, Macarena ei kertonut. Mutta jännää odotella, löytääkö hän sen luudan. Texas on aika iso alue... ja vaarallinen. Siellä on preeriakoiria ja kojootteja... niin ja phveleita ja ne on isoja kuin mitkäkin... 

Toivotetaan onnea Macarenan etsinnöille, eiks niin.

*     *     *     *     *

TUULILASIMATKAILUA ODOTELLESSA

Aina keväällä herää matkailuvietti, ja siihen pitää varautua. Mistäpä maailmaa voisi paremmin katsella, kuin tuulilasin läpi aitiopaikalta. Siihen tarvitaan erikoisvalmisteinen istuin, tällainen:

Kyllä tästä kelpaa maisema ihailla.