ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAT, PRESIDENTIN LINNA, HELSINKI

Tänään Cafe Kantvikissa on erityinen päivä, sillä Kantvikin oma tyttö, ja laulusolisti Mirjami Makea esiintyy itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa, ja siksi kahvilaan on roudattu jättiskriini, jotta illanvietossa asiakkaat voivat seurata linnan tapahtumia. Hyvissä ajoin väkeä alkaa tulla ja pian skriinin edessä on jo väkeä tungokseen asti.

Illan ohjelma alkaa. Kantvision toimittaja aloittaa selostuksen juhlapaikalta:

"Täällä Helsinki ja presidentin linna, minä olen Kantvision toimittaja Tauno Telkkari ja kerron tänä iltana kantvikilaisia kiinnostavista asioista. Tämän illan artistina, kuten jo tiedättekin, on oma tyttömme, Mirjami Makea."

Juhlavieraat ovat jo saapumassa ja linnaan. He kättelevät vuoroin presidenttiparia ja siirtyvät sitten salin puolelle. Toimittaja kertoo vieraista, daamien puvuista ja joistakin hiukan muutakin historiaa, mutta jono etenee, kunnes...

Mutta mitä nyt?... "Seuraavana presinttiä tervehtii..." Toimittajalta meinasi mennä jauhot väärään kurkkuun. "Nyt kättelyvuorossa... ei voi olla totta... on keihäsmiehenäkin tunnettu nörttimme... Mortti... kyllä se on Mortti. Mortti Sokerimäki ja hänen daaminaan on... hetkinen... kyllä vain, hän on Pulmu, Kantvikin kaksosenakin tunnettu nuori neitokainen. Mortilla näyttää olevan frakki ja Pulmulla vaaleanpunainen, hyvin elegantti iltapuku. Se on komea pari ja mikä parasta... Kantvikista. Ei voi olla totta... kolme kantvikilaista samassa itsenäisyyspäivän juhlassa".

Jos toimittaja olisi nyt  Cafe Kantvikissa, hän  näkisi jotakin ennenkuulumatonta. Tai ainakin kuulisi. Tällaista oli joskus silloin, kun rautalankabändi astui lavalle ja pikkutytöt kirkuivat onnesta ja pyörtyilivät lavan reunalle. Eipä se kaukana ollut nytkään. Nähdä nyt kaverit linnan juhlissa, ja niin... vielä Mirjami Makeakin solistina juhlaorkesterille. Mutta kuinka ihmeessä kukaan ei tiennyt Mortin ja Pulmun kutsusta linnanjuhliin? Se on mysteeri, mutta epäilenpä vaan, että kyllä Sirkku ainakin tiesi. Eri asia sitten, kuinka hän osasi pitää salaisuuden ja suunsa kiinni.

Tässä he ovat - Pulmu ja Mortti. Ei tällaista paria voi olla ihailematta. Mutta pian alkaa tanssit.

Mirjami on lavalla ja kerää huomioita upealla asullaan.

Tällaista ei ole näissä kemuissa ennen nähty. Katsokaa tätä runsasta pukua, josta ei puutu yksityiskohtia. Mutta ei vain yleisö ylläty. Saliin astuu tuttuja, Pulmu ja Mortti. Orkesteri aloittaa soiton ja Mirjami on valmiina ensimmäiseen tanssikappaleeseen.

1. tanssi 

 2. tanssi

3. tanssi

4. tanssi

Aplodit illan solistille

Pari sanaa ja jatkoille

Illan päätteeksi tanssit on tanssittu ja orkesterikin jo päättänyt illan työt. Mirjami Makea vaihtaa muutaman sanan kavereidensa, Pulmun ja Mortin kanssa. Hänellekin tuli täytenä yllätyksenä heidän läsnäolonsa.

Mirjamin jatkot ovat, kuinkas muuten, Cafe Kantvikissa ja sinnehän Pulmu ja Morttikin suuntaavat. Mirjamilla on varattuna suuri tilataksi, josta on poistettu penkkejä, jotta tuo koko komeus kaikkine röyhelöineen mahtuisi autoon rypistymättä. Ei ole helppoa taiteijaelämäkään. Pulmu ja Mortti mahtuvat kuitenkin pienellä sovittelulla samaan autoon kotimatkalle ja runsaan puolen tunnin ajomatkan jälkeen he astuvat Cafe Kantvikiin valtavien suosionosoitusten kera. Tästä alkaa heidän yksityistilaisuutensa, jonne kameralla, saati toimittajilla ei ole asiaa.

Toivotellaanpa mukavaa illanjatkoa heille, teille, meille ja vaikka keille! 

Kantvikin pikkujoulut

Se on taas se aika, kun pikkujouluja vietetään vähän joka paikassa, myös Kantvikissa. Sirkku ja Pulmu ovatkin juuri lähdössä Cafe Kantvikiin, jossa on perinteisesti vietetty paikalliset juhlat. Pukukoodina tonttulakki - ilman sitä ei sisään pääse, tai... jos se nyt jostakin syystä on unohtunut, niin eiköhän sitten vähän jousteta.

Mirjami Makea oli jo saapunut juhlapaikalle Pulmun ja Sirkun astuessa sisään. Olihan Mirjamilla paljon järjestelyhommia ennen juhlia. Hän on pääesiintyjänä ja kaiken lisäksi joulupukin apulaisena lahjojen jaossa. Kyllä siinä puuhaa riittää ja ihan hyvä, että oli paikalla hyvissä ajoin. Pöydät notkuivat herkkuja, kuten kuvasta näkyy. 

Juhlat alkoivat Mirjami Makean joulukonsertilla. Kunnon joulujuhlat pitää aloittaa iloisilla ja reippailla joululauluilla, muuten tunnelma saattaa jäädä latteaksi, mutta kyllähän Mirjami tämän osaa. Puolisen tuntia kului ja Mirjamilla oli tauon paikka. Paikalliset tytöt esittivät joulurunon ja virvokkeita oli tarjolla. Arpojakin myytiin. Kuka saisi tämän vuoden piparkakkutalon, sitä sai jännittää ihan loppuun asti. 

Mirjami aloitti toisen puolituntisen, mutta sitten... Kuka siellä koputtelee oveen? Mirjami keskeytti esityksensä. "Kuka käy katsomassa, onko siellä oven takana joku?", hän puhui mikrofoniinsa. Joku tytöistä meni ovelle. Arvasivathan he, että joulupukki sieltä on tulossa, mutta kaikki huokasivat äänekkäästi ihastuksesta, kun pukki asteli sisään ja kysyi käheällä äänellä, että onkos täällä kaikki Kantvikin kiltit lapset. "Oon!", lapset vastasivat kuorossa.

Pukki jakoi pienet pikkujoulupaketit jokaiselle ja toivotteli hyvää joulunodotusta. Mirjami oli apuna, eihän pukki olisi yksin selvinnytkään näin monesta kantvikilaisesta. Tai varmaan olisi, mutta Mirjami oli pukin mielestä kivaa seuraa. Sitten oli jokavuotisen joulupotretin aika.

Arpajaisten voittajat arvottiin, mutta enpäs kerro vielä voittajaa. Tanssitaan ensiksi lopputanssit kuusen ympärillä.

Tämän jälkeen pukki intoutui vielä laulamaan Mirjami Makean kanssa duona.

Pikkujoulujuhlat alkoivat olla lopuillaan ja lapset olivat jo lähdössä... ai niin, päävoiton, suurensuuren piparkakkutalon voitti... arvaa ketkä?

ME VOITIMME, JIPPIIIII!!!

DIORAAMAT

TALVI TULEE (vai tuleeko?)

Joka vuosi se on tullut, joskus ihan normaalisti, joskus yllättäen. Nyt ei yllättänyt, vaan hyvin käynnistyi talvivaatetuotanto ja hyvissä ajoin, kun ulos katsoo. 

Tässä vähän esimakua talvelle 2015 - 2016 ja lisää tulossa! 

ON SE VAAN NIIN SIISTII OLLA NOLO!

https://www.facebook.com/events/1484442328526564/

HALLOWEEN

Taas on se aika vuodesta kun kurpitsaa leikellään. Pulmu ja Sirkkukin olivat löytäneet juuri sopivan tähän tarkoitukseen. Pulmu, tuo taiteellisempi kaksonista, sai tehtäväkseen kurpitsan leikkelemisen. Sirkku oli hyvänä makutuomarina. 

Olihan se kova homma rahdata tämä luomus kattoterassille. Se piti kovertaa autotallissa, koska muutoin sitä ei olisi millään jaksanut kantaa neljää kerrosta. Mutta sinnehän se lopulta meni ja paikoilleenkin.

Vaan olivatpahan haamutkin kaleteria tutkineet ja mellastivat öisin. 

Ja sitten tuli halloween aaton ilta ja koko Kantvik sai nähdä tämän valaistun kurpitsaluomuksen.

KIRJATIETOA

Onkohan tuo otsikko hiukan harhaanjohtava? Mitäpä sillä on väliä, millaista se kirjatieto on. Yhtä hyvin se voi olla tällaistakin, eikä vaan päntättyä, josta ei kuitenkaan ajan saatossa muista paljon mitään. Tai jos muistaakin, se on silloin vanhentunutta tietoa - todennäköisesti.

Tässä on kirja. ei tarvinne kertoa tarkemmin.

Sitten siihen tuli "silmänreikiä"

Ja lopulta siitä tuli rasia.

Näin siis tapahtui ensimmäiselle Alaston sydän-kirjalle. Vaan mitäpä tapahtui seuraavalle? Sekin kovertui ontoksi, sai laatikon sisälleen ja... Kuva kertoo enemmän, kuin minun sanani, joten:

Tällaiselta se näytti saatuaan laatikon.

Ja tällaiselta tapetoituna ja ikkunalla varustettuna.

Lopuksi siitä tuli "sähkökirja", joka käyttää yösähköä ja antaa kuutamovaloa. 

Ihan valmis se ei ole vielä, mutta valmistunee jonakin päivänä. Tarkastellaan sitä lähemmin silloin.