Lähdetään Hanhikarille!

Nyt kun meidän nörttimme, Mortti on siellä Pekingissä, me lähdetäänkin Hanhikarille katsomaan Holgersson-setää. Pitää varata junaliput netistä, ja kun Mortti ei ole paikalla, on pakko lainata tätä läppäriä.

Terveisiä Pekingistä

Suuri päivä tuo 26.8.2015. Olihan tuo keihäsfinnalipäivä Pekingin MM-kisoissa ja se on aina suuri päivä suomalaisille ihan kuin lätkäfinaali silloin kun Ruotsi voitetaan. Olihan Morttikin mukana ja hyvin pärjäsi keihäskisassa. Ei nyt ihan maailmanmestaruutta tullut, ja ei kyllä finaalipaikkaakaan jos totuudessa pysytään. Mutta rehti kilpailu, aina se voitot päihittää, vaikka harmittaakin. Tässä nyt kuitenkin karsintaa kuvin.

Heittovuorossa Mortti Kantvikista. Hän keskittyy ja odottaa lupaa lähteä suoritukseensa. 

Lupa heirttoon on annettu. Mortti ottaa ensiksi pari kevyempää askelta ja kiihdyttää sitten itsensä vauhtiin. 

Keihäs irtoaa ja nousee korkealle. Nyt tulee pitkä kaari, kuuluttaja hehkuttaa. Keihäs lentää ja lentää. Tuleeko maailmanennätys, tulee! Ei, mutta pitkä kaari. Riittääkö se voittoon? Huh, huh, olipa pitkä, se ylitti 6 metriä! Katsomo repeää huutomyrskyyn. Tätä kukaan ei osannut odottaa. 

Epäuskoisena Mortti katselee kentälle. Huutomyrsky paljastaa, että se lensi kauas ja kauas on pitkä matka. 

Vihdoinkin kuulutuksesta kerrotaan pituus. Samalla se ilmestyy näyttötaululle. Morttikin tuulettaa ja katsomo raikuu.

Morttikin siirtyy katsomaan, mihin asti se oikein lensi. Kuusi metria ja kaksikymmetä yksi senttiä, mahtavaa! Finaalipaikka on taattu!

Tai ei sittenkään, harmi! Keihäs oli liian kevyt, sanoivat puntarimiehet.

TAMPPAUSJONO

Kantvikissa näyttää olevan yleinen mattojentamppauspäivä

Tamppaustelineitä vaan on kovin vähän. 

HEI, ME RAKENNETAAN!

Nyt rakennetaan jotakin paljon suurempaa, kuin uimahuonetta. Onneksi meidän ei tarvitse valita lautoja tähän projektiin, eikä rakentaakaan. Me vaan katsellaan.

Terassityömaa 1:1 mittakaavassa

Käytiin systerin kaa kampaajalla :) 

Keskusyksikön uusi elämä

Kerran ne käyttötunnit täyttyvät koneelta kuin koneelta. Jonkun 8-vuotta tämäkin palveli ajoittain  yötäpäivää Sitten se laukesi. Taisi emolevy mennä kappaleiksi, tai paremminkin sai hiushalkeaman, koska kone kyllä aukesi, vaan ei lämpimänä. Ei kun purkuhommiin ja katsomaan, mitä se on syönyt. Ajatus nukketalosta oli jo tässä vaiheessa syntynyt. Kone purkuun ja tutkailemaan, saisiko siihen kätevästi puulattian. Tällaisen pohja kun ei ole tasainen, on erilaisia kohoumia, kiinnitysnastoja ja muita "ei purettavissa" olevia osia. Siispä täyttämään sitä alustaa sille korkeudelle, että siihen sai tasaisen lattian ja siitä se sitten lähti.

Yhtään osaa ei ole kiinnitetty ruuveilla, ellei nyt lasketa tuota piirilevyä, joka oli jo jo valmiina. Kaikki puuosat on liimaamalla kiinnitetty niin kaappiin, kuin toisiinsakin. Alunperin kaiken piti mahtua tähän peruskaappiin, mutta se muodostui liian haasteelliseksi. Tila oli aika kapea, sanoisin. Siksipä rakentelin tuollaisen parvekkeen lisätäkseni leveyttä "ohjaushuoneeseen". Avokonttori sanan varsinaisessa merkityksessä, vain taivas kattona. Muta tämähän onkin nukketalo, joten sallitakoon tällainen poikkeuksellinen rakenne.

Alunperin ajattelin laittaa erilaisia merkkivaloja, kiinteitä ja vilkkuvia, mutta luovuin siitä ja laitoin vain "kattovalon" tietokoneen yläpuolelle. mielestäni ei hullumpi lopputulos näinkään. 

Takapäädyn (tk:n) paneloin puulla. Se olisi ollut turhan reikäinen, koska kaikki usb:t ja muut liittimet on purettu pois. Samoin tässä päädyssä on runsaasti ilmastointiaukkoja ja erilaisia läpvientejä, joten pieni siistiminen oli paikallaa. Flektin jätin, ja ehkä kytkenkin sen vielä. Ääntelee mukavasti, kun kiinnitys ei ole ihan alkuperäinen. Eipä se kyllä hiljainen ollut enää vuosiin. 

Toisen päädyt jätin alkuperäiseen asuun, joskin esim. CD-aseman luukun liimasin kiinni. Myös usb-liittimet puuttuu, mutta reijät ovat. sisäpulilella on lautaverhoilu. 

Tämä keskusyksikkö on Acer Veriton ja leveyttä vain vajaat 10 cm. Tällä parvekeratkaisulla sain tarvittavat lisätilat koneenkäyttäjälle.

Lopuksi vielä yleiskuva työhuoneesta. Oikealla on 2hallintapöytä", jossa kiinteä "tee se itse"-hallintanäppäimistö. Loppu pöydästä läppärille, eväille ja muille henkilökohtaisille tavaroille. pöydän yläpuolella on jäähdytysrivat, jotka eivät ole alkupeärisellä paikallaa. Laitoin ne lähinnä täydentämään tyhjää sinänosaa.

Tällainen siitä sitten tuli.

Seppo Rytkönen 19.8.2015

Kesä ja kärpäset

Kesällä on kärpäsiä - mikäs uutinen se nyt on. Niitä jahdataan erilaisin keinoin, on erilaisia ansoja, elektronisia ja muita laitteita, mutta vanha kunnon kärpäslätkä on se ykkönen - edelleenkin, joskin ainakin Pulmu kyseenalaistaa sen tämän esityksen jälkeen.

Sirkku, joka inhoaa tunnetusti kaikenlaisia lentäviä, havaitsi kärpäsen kaksosten keittiössä. Sitä varten on kärpäslätkä, ja nyt sille on käyttöä. Helppo saalis, hän tuumasi ja nosti lätkän ylös.

Mutta kärpänen katosi, eikä Sirkku nähnyt sitä missään. Eipä kauaakaan, kun surina kuului taas ja jahti jatkui.

Tällä kertaa saan sen, Sirkku puhisi ja otti "taisteluasennon". Kärpäslätkä nousi päättäväisesti, ponnistus ja se on sii..., vai onko?

 No ei ollut. Mitä nyt verhotanko tuli alas, maitolasit lensivät lattialle ja pullapitkotkin. Vaan kärpänenpä istuskeli verholla ja surrasi iloisesti :)

Voihan hiililaivan rahtiruuma! Se paholainen tais päästä karkuun. 

Ei sitä näy missään. Pulmuuu! Tuuksä auttamaan? Täällä on vähän suttaista. Mutta hei - tuossahan se kärpäsen raato on Sirkun takapuoleen liitsattuna. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta pitäisiköhän siirtyä kärpäsansojen käyttöön. 

Yllättävä sumu

Näin syyskesästä meri ja sää merellä voi olla oikullista. Kantvikin kaksostytöt saivat kokea sen oikein konkreettisesti. He lähtivät aamutuimaan - upea päivä kun oli tulossa - Riva-veneellään kohti Porkkalan selkää. Meri oli rasvatyyni, taivaalla ei pilven hattaraakaan. Siis täydellinen veneilypäivä, vaikkei venettä voinutkaan hyppyyttää.

Tytöille oli kyllä painotettu, ettei saa veneillä "pihapiirin ulkopuolelle". Ehkä tuo pihapiiri on aika väljä käsite, jos se kattaa kaiken Kantvikin, Upinniemen ja Vormön kolmion vesialueilla. Niin tai näin, tytöt olivat jo pitkään haavailleet, että he kiertäisivät "Rio de Obbnäsin" kautta aina "Kap "Porkkalan" tuolle puolelle. Nyt oli sopiva ja tyyni keli, joten ei kun suurille merille.

Tytöt olivat jossakin Porkkalan kieppeillä, kun etelästä nousi sumupilvi. Se hiipi hitaasti kohti liki huomaamattomana. Vaikka tytöt olivat kokeneen kaikelaista "pihapiirissäkin", tämä oli jotakin uutta. Sitten sumu peitti heidät alleen. 

Vaan eipä mennyt tyttöjen sormi suuhun... tai siis meni. kokeneena merikarhuttarena Sirkku nuolaisi keskisormensa märäksi, nousi seisomaan ja nosti sormensa kohti taivasta. Kyllä hän tiesi, että näin saisi selville, mistä päin tuulee, vaikka pienikin vire. Paljonkos tuo auttoi, onkin jo oma lukunsa. Jotakin siinä kuitenkin selvisi. Kun hän oli nostanut sormensa, kuului jumalaton töräys. Rummut päräsivät päässä seuraavan kymmenminuuttisen. Eihän tytöt voineet tietää, että sumupilvi oli niin matala, että Sirkun sormi yletti sen yläpuolelle. Ja tietysti kohdalle osui laiva. Ja tietysti sen kippari näki sumun seasta keskisormen ja tietysti kippari suuttui, olihan se nyt hävytöntä näyttää jostakin pikkukiposta keskisormea suurelle laivalle. Ja vielä piiloutua sumun alle.

Kerrottiinhan tästä tapauksesta lehdissäkin. Tosin niissä arvailtiin, että kippari olisi nähnyt vieraan sukellusveneen periskoopin. Säälitään nyt kuitenkin tyttöjä sen verran, ettei kerrota kellekään tästä Sirkun keskisormen näyttämisestä. 

Tällaiselta tuo kaiketi näytti laivan kometosillan perspektiivista

Muinaiseläinnäyttely

Pulmu ja Sirkku päättivät vähän sivistää itseään ja niinpä he suuntasivat muinaiseläinnäyttelyyn. Vaan kuinkas siinä kävikään, no näyttely jäi tällä kertaa vähän kesken, kun vartijasetä talutti tytöt kesken kierroksen ulos. Sattuuhan sitä, näyttelyt ovat vaikea laji.

ROSAMUNDA

Kantvikin palstaviljelijöiden jokavuotisessa kilpailussa Pulmu ja Sirkku pärjäsivät hyvin. Tässä heidän Rosamunda-perunansa ja pokaali, jonka he voittivat tässä viljelypalstakilpailussa.

ÖTÖKÖISTÄ KAMALIN!

Äitiii!!!

NYT ON KIITOSTEN AIKA!

Tämä ihana heinäkuu kanssanne alkaa olla takana ja on aika hengähtää! On ollut mukavaa lukea kommenttejanne meidän touhuistamme, laskea tykkäyksiä ja teidän kaikkien mukanaoloa meidän kesäpuuhissamme. Tämä on ollut kivaa ja virkistävää loma-aikaa. 

Terveisin Sirkku ja Pulmu.

P.S.

Tämän tarinan alussa minulla ei ollut tietoa, mitä tuleman pitää. Kuva kuvalta rakentelin tarinaa niiden ympärille. Jotta tarina ei olisi ollut pelkkää rakentamista, sovitin siihen veneilyä, keilailua, seinäkiipeilyä ja sauvakävelyä sivuharrastuksiksi, joista sitten jotkut epäonnistuivat lähinnä säänhaltioiden toimesta. 

Sovitin tapahtumia tämän päivän tapahtumiin, joskin löyhästi. Sää näytteli omaa osaansa, kun satoi, tarinassakin oli usein sadepäivä. Ajatus uimahuoneesta syntyi katsellessani kuvia pihamme pikkualtaasta. Se vaikutti hyvältä rekvisiitalta, jonka ympärille voisi kehitellä tarinan. Kantvikissa on juuri nyt juniorien PM-purjehduskilpailut, joten sekin sopi hyvin tähän päätteeksi. 

Kantvik tuli mukaan lähinnä vahingossa. Kaksi nukkea, kaksoset, ja heille piti luoda imagollinen toimivuus, joka trimmaisi kivasti. Siis Kantvikin kaksoset. Ketä muita he voisivat silloin olla kuin Pulmu ja Sirkku, nuo kantvikiläiset sokeritytöt. Siitä se lähti. 

Nyt on aika hiukan hengähtää ja miettiä uusia seikkailuja.

Seppo Rytkönen